JOBIN KIRJA
4. Kuin minä levätä panin, sanoin minä: koskahan minä nousen? ja sitte
lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan
pimeyteen asti.
5. Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on
ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6. Minun päiväni ovat lentäneet* nopiammasti pois kuin syöstävä ja
kuluneet ilman viivytystä.
Job.17:11. Minun päiväni ovat kuluneet*: minun aivoitukseni ovat
hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
Ps.102:12. Minun päiväni ovat kuluneet niin kuin varjo, ja minä kuivetun
niin kuin ruoho.
7. II. Muista, että minun elämäni on tuuli*, ja minun silmäni ei palaja
hyvää näkemään.
Job.8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä:
meidän elämämme on niin kuin varjo* maan päällä.
Ps.78:39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei
palaja.
Ps.90:10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka
enintään kahdeksankymmentä vuotta*: ja kuin se paras on ollut, niin on
se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niin kuin me lentäisimme
pois.
Jak.4:14. Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän
elämänne? Se on löyhkä*, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte
katoo.
8. Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi
näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9. Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan,
ei nouse jälleen,
Job.16:22. Mutta määrätyt* vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä
