ESRAN KIRJA
kuninkaan suomasta,
II. 8. Mutta toisena vuonna sittekuin he tulivat Jerusalemiin Herran
huoneen tykö, toisena kuukautena, rupesi (a) Serubbabel Sealtielin
poika, ja Jesua Jotsadakin poika, ja muut heidän jääneet veljensä, papit
ja Leviläiset, ja kaikki, jotka vankeudesta tulivat Jerusalemiin, ja panivat
kahdenkymmenen ajastaikaiset ja sitä vanhemmat Leviläiset Herran
huoneen työn teettäjiksi. (a) nimittäin, laskemaan perustusta.
9. Ja Jesua seisoi poikinensa ja veljinensä, ja Kadmiel poikinensa, ja
Juudan lapset, niin kuin yksi mies teettämässä työväkeä Herran
huoneessa, Henadadin lapset poikinensa, ja Leviläiset veljinensä.
10. Ja kuin rakentajat laskivat Herran templin perustuksen, asettivat he
papit puetettuina, vaskitorvien kanssa, ja Leviläiset Asaphin pojat
kanteleilla, kiittämään Herraa Davidin Israelin kuninkaan sanoilla.
11. Ja he veisasivat vuorottain ylistäissänsä ja kiittäissänsä Herraa, että
hän on hyvä ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti Israelin ylitse. Ja
kaikki kansa huusi korkialla äänellä ja kiitti Herraa, että Herran huoneen
perustus oli laskettu.
I. Ps.136:1. Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa
pysyy ijankaikkisesti.
12. Mutta moni vanhoista papeista, ja Leviläisistä ja isäin päämiehistä,
jotka olivat nähneet ensimäisen huoneen perustuksellansa, niin myös
tämän huoneen silmäinsä edessä, itkivät suurella äänellä; ja moni huusi
korkialla äänellä ilon tähden;
13. Että se huuto oli niin suuri, ettei kansa eroittanut ilon ääntä itkun
äänestä; sillä kansa huusi korkialla äänellä, että se ääni kauvas kuului.
4. Luku.
I. Samarialaiset pyytävät, vaan ei saa lupaa rakentaa Juudalaisten
kanssa templiä; sen tähden estävät he sen rakennuksen juonilla
