ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te
ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.
20. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne
todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.
21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset
meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen,
koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on
tämä ahdistus meidän päällemme tullut.
22. Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen:
älkäät tehkö vääryyttä nuorukaiselle*, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt
hänen verensä meiltä vaaditaan.
1. Mos.37:21. Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän
käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.
23. Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille
tulkin kautta.
24. Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi
heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi
hänen heidän nähtensä.
25. Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän
rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä
matkalle; ja heille tehtiin niin.
26. Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.
27. Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa
yösialla, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,
28. Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso,
se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät
keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?
IV. 29. Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat
he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:
30. Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan
