ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
sylistänsä, ja vei hänen ylistupaan, kussa hän asui, ja pani hänen omaan
vuoteesensa,
20. Ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani! oletkos niin
pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs
tapat hänen poikansa?
21. Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle*, ja huusi Herran
tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla
häneen jällensä!
2 Kun. K.4:34. Nousi ja laski itsensä lapsen päälle, ja pani suunsa hänen
suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmäinsä päälle, ja kätensä hänen
kättensä päälle, ja niin ojensi itsensä* hänen päällensä, että lapsen
ruumis tuli lämpimäksi.
Ap. T.20:10. Niin Paavali astui alas, ja laski itsensä hänen päällensä*, ja
otti syliinsä, ja sanoi: älkäät kapinoitko; sillä hänen sielunsa on vielä
hänessä.
22. Ja Herra kuuli Elian äänen: ja hänen sielunsa tuli häneen jälleen, ja
hän virkosi.
23. Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi
äidillensä, ja sanoi: katso, sinun poikas elää.
24. Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän, ettäs olet Jumalan mies,
Herran sana on tosi sinun suussas.
18. Luku.
I. Obadia, joka sata Herran prophetaa pelasti Isebelin murhasta, tulee
vaadituksi Eliaa ilmoittamaan Ahabille. II. Ahab soimaa Eliaa; vaan Elia
lupaa osoittaa, kuka oikia Jumala on. III. Baalin papit rukoilevat Baalia
turhaan. IV. Elian rukoillessa tulee tuli ja polttaa uhrin. V. Elia tappaa
Baalin papit ja ilmoittaa Ahabille sateen.
