ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
mutta joka kuolee kedolla, se pitää taivaan linnuilta syötämän; sillä
Herra on sen puhunut.
12. Niin nouse sinä ja mene kotias, ja kuin jalkas astuu kaupunkiin, niin
pojan pitää kuoleman.
13. Ja koko Israel itkee häntä ja hautaa hänen, sillä ainoastansa tämä
tulee Jerobeamista hautaan, että jotakin hyvää on löydetty hänen
tykönänsä, Herran Israelin Jumalan edessä, Jerobeamin huoneessa.
14. Ja Herra herättää itsellensä yhden Israelin kuninkaan, se on
hävittävä Jerobeamin huoneen sinä päivänä: ja mitä jo on tapahtunut?
15. Ja Herra lyö Israelin niin kuin ruoko häälyy vedessä, ja repii Israelin
tästä hyvästä maasta, jonka hän heidän isillensä antanut on, ja hajottaa
heidät virran ylitse*; että he ovat itsellensä tehneet metsistöitä,
vihoittaaksensa Herraa:
2 Kun. K.17:18. Niin vihastui Herra suuresti Israelin päälle, ja heitti*
heidät pois kasvoinsa edestä, niin ettei yhtään heistä jäänyt, vaan
Juudan sukukunta yksinänsä.
2 Kun. K.17:23. Siihen asti että Herra heitti Israelin kasvoinsa edestä
pois, niin kuin hän ennen sanonut oli kaikkein palveliainsa prophetain
kautta*. Ja Israel vietiin pois omalta maaltansa Assyriaan tähän päivään
asti.
16. Ja hylkää Israelin, Jerobeamin synnin tähden, joka syntiä teki ja
saatti Israelin syntiä tekemään.
2 Kun. K.15:28. Ja teki pahaa Herran edessä, ei hän luopunut
Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka saatti Israelin syntiä
tekemään.
17. Ja Jerobeamin emäntä nousi ja meni, ja tuli Tirtsaan; ja kuin hän
astui huoneen kynnykseen, kuoli nuorukainen.
18. Ja he hautasivat hänen, ja koko Israel itki häntä, Herran sanan
jälkeen, jonka hän palveliansa propheta Ahian kautta sanonut oli.
