TOINEN SAMUELIN KIRJA
15. Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni
kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä
puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan
jälkeen.
16. . Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka
minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa
tahtovat.
17. Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle
lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niin kuin Jumalan enkeli, ja
kuultelee hyvän ja pahan; sen tähden myös Herra sinun Jumalas on
sinun kanssas.
18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä
minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.
19. Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä?
Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani
kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin
minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun
käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut.
20. Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab
tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niin kuin Jumalan enkeli, ja
ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä.
II. 21. Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene
ja tuo nuorukainen Absalom jälleen.
22. Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta,
ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun
edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen
palveliansa sanoo.
23. Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.
24. Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä
minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt
kuninkaan kasvoja.
