ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
8. Niin Saul närkästyi sangen suuresti, ja se puhe ei hänelle kelvannut,
ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he
antoivat tuhannen: vielä hän kuninkaankin valtakunnan saa.
9. Ja Saul katsoi julmasti Davidin päälle siitä päivästä ja aina sitte.
10. Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hän
ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niin kuin
hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,
11. Jonka hän syöksi, ajatellen: minä syöksen Davidin seinää vastaan;
mutta David vältti hänen edestänsä kaksi kertaa.
12. Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä Herra oli hänen kanssansa ja oli mennyt
pois Saulin tyköä.
13. Niin pani Saul hänen pois tyköänsä ja teki hänen tuhannen miehen
päämieheksi; ja hän kävi ulos ja sisälle kansan edessä.
14. Ja David oli toimellinen kaikissa teissänsä, ja Herra oli hänen
kanssansa.
15. Kuin Saul näki hänen aivan toimellisesti tekevän, pelkäsi hän häntä.
16. Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillä hän kävi ulos ja
sisälle heidän edessänsä.
17. Ja Saul sanoi Davidille: katso, minä annan vanhimman tyttäreni
Merabin sinulle emännäksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi
Herran sotaa; sillä Saul ajatteli: ei pidä minun käteni häneen sattuman,
vaan Philistealaisten käsi.
18. Mutta David vastasi Saulia: mikä minä olen? eli mikä on elämäni ja
minun isäni sukukunta Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?
19. Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annettaman
Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle* emännäksi,
2 Sam.21:8. Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan* Aijan tyttären poikaa,
jotka hän Saulille synnyttänyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi
Mikalin Saulin tyttären (a) poikaa, jotka hän Hadrielille Barsillain pojalle
synnyttänyt oli, joka oli Meholatilainen.
