ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
39. Sillä, niin totta kuin Herra Israelin auttaja elää, vaikka se olis minun
pojassani Jonatanissa, niin hänen pitää totisesti kuoleman. Ja ei
yksikään vastannut häntä kaikesta kansasta.
40. Ja hän sanoi koko Israelille: olkaat te sillä puolelle, minä ja Jonatan
minun poikani olemme tällä puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin
sinulle kelpaa.
41. Ja Saul sanoi Herralle Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi
Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.
42. Saul sanoi: heittäkäät minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin
se lankesi Jonataniin.
43. Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitäs olet tehnyt? Jonatan
ilmoitti hänelle ja sanoi: tosin minä maistoin vähän hunajaa sauvani
nenällä joka minun kädessäni oli, ja katso minun pitää sen tähden
kuoleman?
44. Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun
pitää totisesti kuoleman!
Ruut.1:17. Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni
haudattaa antaa. Herra tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan
kuolema eroita meitä!
45. Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman, joka tämän
suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin Herra elää, ei
hiuskarvakaan pidä hänen päästänsä putooman: sillä Jumala on sen
tehnyt tänäpänä hänen kauttansa. Ja näin kansa vapahti Jonatanin
kuolemasta.
46. Niin Saul meni Philistealaisten tyköä pois; ja Philistealaiset menivät
sioillensa.
47. Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hän joka taholta
kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia,
Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hän ikänä
hänensä käänsi, siellä hän rankaisi.
