ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
4. Niin tulivat sanansaattajat Saulin tykö Gibeaan ja puhuivat nämät
kansan korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti äänensä ja itki.
II. 5. Ja katso, Saul tuli kedolta käyden härkäinsä jälessä ja sanoi: mikä
kansan on, että he itkevät? Niin he juttelivat hänelle Jabeksen miesten
asian.
6. Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin hän oli kuullut
nämät sanat, ja hänen vihansa sangen suuresti julmistui.
7. Niin otti hän parin härkiä ja leikkasi ne kappaleiksi, ja lähetti kaikkiin
Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja käski sanoa: joka ei lähde
Saulin ja Samuelin jälkeen, hänen härjillensä pitää näin tehtämän. Niin
Herran pelko lankesi kansan päälle, että he läksivät ulos niin kuin yksi
mies.
I. Tuom.20:1. Ja kaikki Israelin lapset läksivät ulos ja kokosivat heitänsä
joukkoon niin kuin yksi mies, Danista BerSebaan asti, ja Gileadin maasta
niin Herran tykö Mitspaan.
8. Ja hän luki heitä Besekissä. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta
miestä, mutta Juudan lapsia kolmekymmentä tuhatta.
9. Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat näin
Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin päivä on
palavimmillansa. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen
miehille; ja he ihastuivat.
10. Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me käymme teidän tykönne
ulos, tehdäksenne meidän kanssamme, niin kuin teille kelpaa.
11. Niin Saul jakoi toisena päivänä huomeneltain kansan kolmeen
joukkoon, ja he tulivat huomenvartiossa sisälle keskelle leiriä ja löivät
Ammonilaisia siihen asti kuin päivä tuli palavimmaksi; ja ne jotka jäivät,
hajoitettiin, niin ettei kahta heistä yhteen jäänyt.
III. 12. Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pitääkö
Saul meitä hallitseman*? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.
1 Sam.10:27. Mutta monikahdat Belialin lapset sanoivat: mitä tämä
