TUOMARIEN KIRJA
2. Mutta kuin Gileadin emäntä synnytti hänelle lapsia, ja vaimon lapset
tulivat isoiksi, ajoivat he Jephtan ulos, ja sanoivat hänelle: ei sinun pidä
perimän meidän isämme huoneessa, sillä sinä olet vieraan vaimon poika.
3. Niin pakeni Jephta veljeinsä edestä ja asui Tobin maalla; ja Jephtan
tykö kokoontuivat joutilaat miehet ja menivät hänen kanssanssa.
4. Ja kappaleen ajan perästä sotivat Ammonin lapset Israelia vastaan.
5. Kuin Ammonin lapset sotivat Israelia vastaan, menivät Gileadin
vanhimmat tuomaan Jephtaa Tobin maalta jällensä,
6. Ja sanoivat hänelle: tule ja ole meidän päämiehemme, sotimaan
Ammonin lapsia vastaan.
7. Vaan Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: ettekö te minua vihanneet ja
ajaneet minua isäni huoneesta ulos? ja nyt te tulette minun tyköni, kuin
teillä tuska on?
8. Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: sen tähden me nyt tulemme
jälleen sinun tykös, ettäs kävisit meidän kanssamme, ja sotisit Ammonin
lapsia vastaan, ja olisit meidän päämiehemme ja kaikkein jotka
Gileadissa asuvat.
9. Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: jos te viette minun sotimaan
Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antaa heidät minun eteeni, pitääkö
minun oleman teidän päämiehenne?
10. Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: Herra olkoon kuulia meidän
välillämme, jos emme sitä tee, mitä sinä sanonut olet.
11. Ja Jephta meni Gileadin vanhimpain kanssa, ja kansa asetti hänen
itsellensä päämieheksi ja johdattajaksi. Ja Jephta puhui Herran edessä
kaikki sanansa Mitspassa.
II. 12. Silloin lähetti Jephta sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan
tykö, sanoen: mitä sinun on minun kanssani, ettäs tulet sotimaan minua
ja minun maakuntaani vastaan?
13. Ammonin lasten kuningas vastasi Jephtan sanansaattajia: että Israel
otti minun maani, silloin kuin hän läksi Egyptistä, Arnonista Jabbokiin ja
Jordaniin asti*, anna siis ne jällensä hyvällä sovinnolla.
