TUOMARIEN KIRJA
7. Luku.
I. Gideon lähtee sotaretkelle ja saa käskyn sotaväen vähentämisestä,
pelkurien kotia päästämisellä. II. Kuulee unen juteltavan Midianilaisten
leirissä. III. Menee huovinensa Midianilaisia vastaan ja saa kunniallisen
voiton.
I. Silloin nousi JerubBaal (se on Gideon) varhain aamulla ja kaikki väki
joka hänen kanssansa oli, ja sioittivat heitänsä Harodin lähteen tykö,
niin että Midianilaisten leiri oli pohjaan päin, vartian kukkulan takana,
laaksossa.
2. Ja Herra sanoi Gideonille: ylen paljo on väkeä sinun kanssas: jos minä
antaisin Midianin heidän käsiinsä, kerskais Israel minua vastaan ja
sanois: minun käteni vapahti minua.
3. Niin anna nyt huutaa kansan korvissa ja sanoa: joka pelkuri ja
hämmästynyt on, palatkaan* ja nopiasti rientäkään Gileadin vuorelta.
Silloin palasi kansaa takaperin kaksikolmattakymmentä tuhatta, ja
kymmenentuhatta jäi.
5. Mos.20:8. Ja sodan päämiehet vielä puhukaan kansalle ja sanokaan:
joka pelkuri on* ja vapisevaisella sydämellä, hän menkään pois ja
palatkaan kotiansa, ettei hän saattaisi veljeinsä sydämiä pelkuriksi, niin
kuin hänen sydämensä on.
1 Makk.3:56. Sitte he läksivät matkaan, ja sioittivat itsensä myös
Emmaonin tykö, etelän puolella.
4. Ja Herra sanoi Gideonille: vielä on paljo kansaa, vie heitä veden tykö,
siellä minä koettelen heitä sinulle: ja josta minä sanon sinulle: tämä
menköön sinun kanssas, hän myös menee sinun kanssas: ja josta minä
taas sanon sinulle: älköön hän menkö sinun kanssas, ei hänen pidä
menemän.
5. Ja hän vei kansan veden tykö; ja Herra sanoi Gideonille: joka vettä
