ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
sotimaan, tuli heille pelko, niin että he nousivat ja menivät matkaansa;
ja ettei kenkään sitä olisi ymmärtänyt, antoivat he valkian tehdä usiaan
paikkaan leiriinsä.
29. Sen tähden Jonatan ei luullut heidän menevän pois huomeniseen
asti; sillä hän näki tulen olevan usiassa paikassa heidän leirissänsä.
30. Mutta huomeneltain ajoi hän heitä takaa, vaan ei hän käsittänyt
heitä; sillä he ennättivät päästä ylitse Eleuterin virran.
31. Silloin palasi Jonatan Arabialaisten tykö, jotka kutsutaan Zabilaisiksi,
löi heidät ja otti heidän saaliinsa.
32. Niin hän myös palasi sieltä, ja meni Damaskuun, ja hävitti
maakunnat kaikissa paikoissa sen ympäriltä.
33. Mutta Simon meni Askaloniin ja muihin vahvoihin kaupunkeihin, jotka
läsnä olivat. Sitte käänsi hän itsensä Joppeen;
34. Sillä hän ymmärsi, että ne tahtoivat itsensä antaa Demetriuksen
päämiesten haltuun. Sen tähden tuli hän ennakolta ja omisti Jopen
kaupungin, ja asetti sotaväkeä siihen varjelemaan kaupunkia.
35. Sen jälkeen tuli Jonatan kotia jälleen, ja piti neuvoa kansan
vanhimpain kanssa, että muutamia kaupungeita Juudeassa piti
vahvistettaman,
36. Ja Jerusalemin muurit korotettaman, ja yksi korkia muuri linnan ja
kaupungin välillä rakettaman, että kaupunki linnasta olis tullut
eroitetuksi, niin ettei ne, jotka linnassa asuivat, olisi saaneet tulla niiden
päälle, jotka kaupungeissa asuivat, ja ettei kenkään olisi saanut heidän
tykönsä viedä, eikä heille mitään myydä.
37. Kuin väki tuli yhteen, niin he rupesivat rakentamaan; ja että se muuri,
joka oli idän puolella ojan ylitse, oli maahan langennut, rakensivat he
sen kappaleen ylös jälleen, joka kutsutaan Kaphnata.
38. Ja Simon rakensi sen linnan, joka kutsutaan Adida Sephelas, ja teki
sen vahvaksi, ja varusti sen vahvalla portilla.
39. Niin aikoi Tryphon Asian valtakuntaa ottaa allensa, ja panna kruunun
päähänsä ja tappaa kuninkaan, nuoren Antiokuksen.
40. Mutta että hän pelkäsi, että Jonatanin piti sen estämän ja häntä
