ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
4 Mos.6:5. Kaikella eroituksensa lupauksen ajalla ei pidä partaveitsen
tuleman hänen päänsä päälle: siihen asti kuin hänen päivänsä täytetään,
kuin hän oli Herralle itsensä eroittanut, pitää hänen pyhän oleman, ja
antaman päänsä hiukset vapaasti kasvaa.
4 Mos.6:6. Kaikella ajalla, kuin hän Herralle itsensä eroittanut on, ei pidä
hänen menemän yhdenkään kuolleen ruumiin tykö,
50. Ja huusivat surkiasti taivaasen, sanoen: mitä me nyt näillä teemme?
ja kuhunka me nämät viemme?
51. Sillä sinun pyhäs on saastutettu, ja papit ovat ajetut pois.
52. Ja katso, pakanat kokoontuvat meitä vastaan, että he meidät peräti
kadottaisivat.
53. Sinä tiedät, mitä heidän mielessänsä on meitä vastaan. Kuinka me
taidamme heidän edessänsä seisoa, jollet sinä meitä auta, meidän
Jumalamme!
54. Sen jälkeen antoi Juudas kutsua kansan vaskitorvilla kokoon, ja
asetti hallituksen päämiehet, esimiehet, väen asettajat, ja tuhanten,
satain, viidenkymmenten ja kymmenten johdattajat;
4 Mos.10:9. Ja koska te lähdette sotaan teidän maallanne vihollisianne
vastaan, jotka teitä vainoovat, silloin pitää teidän vahvasti torvilla
soittaman, että teitä muistettaisiin Herran teidän Jumalanne edessä, ja
te pelastettaisiin vihollisistanne.
55. Ja antoi kuuluttaa, että jotka kartanoita rakentaneet olivat, ja
vaimon kihlanneet, ja viinapuita istuttaneet, eli jotka pelkurit olivat, piti
kotiansa palajaman, niin kuin laki antaa myöten.
5 Mos.20:5. Vaan sodan päämiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan:
joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinä vielä ruvennut asumaan*,
hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja
joku toinen omistais sen.
Tuom.7:3. Niin anna nyt huutaa kansan korvissa ja sanoa: joka pelkuri
ja hämmästynyt on, palatkaan* ja nopiasti rientäkään Gileadin vuorelta.
