ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2. Luku.
Matatiaan valituksesta ja kiivaudesta isäin lain tähden.
Niinä päivinä nousi pappi Matatias, Johanneksen poika, Simeonin pojan,
Joarimin suvusta Jerusalemista, joka asui Modin vuorella.
1 Aika K.24:7. Ja ensimäinen arpa lankesi Jojaribin päälle, toinen
Jedatjan,
1 Makk.14:29. Jokaiselle olkoon tiettävä ja julkinen, että niissä suurissa
sodissa, jotka meidän maakunnissa ovat olleet, Simon Matatiaan poika,
Jaribin suvusta, ja hänen veljensä ovat henkensä antaneet vaaraan, ja
olleet oman kansansa vihollisia vastaan, ettei pyhä ja Jumalan laki olisi
tullut maahan lyödyksi ja hävitetyksi, ja ovat saaneet kansansa suureen
kunniaan.
2. Ja hänellä oli viisi poikaa: Johannes, liialta nimeltä Gaddis,
2 Makk.8:22. Teki hän neljä joukkoa, ja asetti veljensä ensimäiseksi
rintasotaan, että he sen johdattaisivat, nimittäin Simonin, Josephin ja
Jonatanin, ja antoi kullekin viisitoistakymmentä sataa miestä.
3. Simon, liialta nimeltä Tassi,
4. Juudas, liialta nimeltä Makkabealainen,
5. Eleatsar, liialta nimeltä Aaron, ja Jonatan, liialta nimeltä Apphus.
6. Nämät murehtivat sangen kovin sitä suurta surkeutta, joka Juudeassa
ja Jerusalemissa oli.
7. Ja Matatias valitti ja sanoi: voi että minä sitä varten synnyin, että
minun pitää näkemän minun kansani ja pyhän kaupungin hävityksen, ja
vielä sittenkin alallani
oleman, ja antaman vihollisen tehdä niin kuin hän itse tahtoo!
8. Muukalaiset pitävät hallussansa pyhän, ja Jumalan templi on niin kuin
kunniatoin ihminen.
9. Sen kaunistukset ovat viedyt pois, lapset ovat kaduilla lyödyt, ja
