JESUS SIRAKIN KIRJA
4. Anna jumaliselle, ja älä jumalatointa armahda.
2 Kor.8:14. Että myös heidän rikkautensa teidän puuttumistanne palvelis,
että tasan tapahtuis,
2 Kor.9:6. Mutta sen minä sanon: joka tiiviisti kylvää, sen pitää myös
tiiviisti niittämän, joka siunauksessa kylvää, sen pitää myös siunauksessa
niittämän,
Gal.6:10. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää*,
mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.
5. Tee hyvää vaivaiselle, mutta älä jumalattomalle anna mitään.
6. Pidä itse leipäs, ja älä anna hänelle, ettei hän siitä vahvistu ja tallaa
sinua allensa; hän tekee sinulle niin paljon pahaa, kuin sinäkin olet
hänelle hyvää tehnyt.
7. Sillä kaikkein Korkein vihaa jumalatointa, ja tahtoo häntä rangaista.
5 Mos.32:35. Minun on kosto, minä kostan*, heidän jalkansa pitää
ajallansa kompastuman; sillä heidän kadotuksensa aika on läsnä, ja
mikä heille tarjontelee, se rientää.
Rom.12:19. Älkäät itse kostako*, minun rakkaani, vaan antakaat
(Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä
tahdon kostaa, sanoo Herra+.
Hebr.10:30. Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä
tahdon kostaa, sanoo Herra*; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva+.
8. Kuin hyvin käy, niin ei taideta ystävää oikein tuta; mutta kuin pahoin
käy, niin ei vihansuopa taida itsiänsä salata.
9. Sillä kuin hyvin käy, niin vihansuopa kadehtii sitä; mutta jos pahoin
käy, niin ystävät myös luopuvat pois.
San. l.19:4. Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään
ystäviltänsä.
10. Älä vihamiestäs ikänä usko. Sillä niin kuin rauta taitaa jälleen
ruostua, niiu ei hän myös lakkaa pahuudestansa.
