SALOMON VIISAUS
16. Niin ettei se putoo, ja niin hyvin katsoo sen; sillä hän tietää hyvin,
ettei se itsiänsä auttaa taida; sillä ei se muu ole kuin kuva, ja tarvitsee
apua.
17. Ja kuin hän rukoilee tavaransa, emäntänsä ja lastensa edestä, ei
hän häpee puhutella sitä, jolla ei henkeä ole,
18. Ja anoo heikolta terveyttä, rukoilee kuolleelta elämää, ja pyytää
häneltä apua, joka ei mitään voi,
19. Ja siltä, joka ei käydä taida, hyvää matkaa, ja että hänen
askareensa, asiansa ja tekonsa menestyis, pyytää hän voimattomalta.
14 luku.
Epäjumaluuden kauheus ja alku.
Niin myös se tekee, joka tahtoo purjehtia, ja on aikonut vaeltaa julmissa
aalloissa: hän rukoilee puuta, joka heikompi sitä laivaa on, jonka päällä
hän vaeltaa;
2. Sillä se on sen tähden tehty, että sillä pitää ravintoa etsittämän, ja
tekiä on sen taidolla valmistanut.
3. Mutta sinun edeskatsomises, oi Isä, hallitsee sitä; sillä sinä annat tien
meressä ja aaltoin keskellä pelkäämättömän juoksun,
IV. 2 Mos.14:21. Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi Herra
vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville,
ja vedet erkanivat.
4. Jolla osoitat, kuinka sinä kaikissa paikoissa voimallinen olet
auttamaan, vaikka joku itsensä antais merelle ilman laivaa.
5. Kuitenkin, ettes tahdo sitä turhana pitää, jota sinä viisaudessas luonut
olet, tapahtuu se, että ihmiset uskaltavat henkensä sen kaltaisen
huonon puun päälle, ja tulevat laivassa talteen, jossa he vaeltavat
aaltoin lävitse.
6. Sillä muinen, kun uljaat sankarit hukutettiin, pakenivat ne laivaan,
