JUDITIN KIRJA
27. Ja hän ei ottanut miestä ensimmäisen miehensä Manassen
kuoleman jälkeen.
28. Ja hän tuli sangen vanhaksi, ja oli miehensä huoneessa, siihen asti
hän tuli sadan ja viiden ajastajan vanhaksi. Ja hän teki piikansa
vapaaksi. Sitte kuoli hän Betuliassa, ja haudattiin miehensä Manassen
viereen.
29. Ja kansalla oli murhe ja valitus hänestä seitsemän päivää. Ja hän
jakoi kaikki kalunsa miehensä Manassen lähimmäisille sukulaisille, niin
myös omille lähimmäisille sukulaisillensa.
1 Mos.50:10. Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen
Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän
murehti isäänsä seitsemän päivää.
30. Ja niin kauvan kuin hän eli, ja vielä kauvan sen jälkeen, ei kenkään
rohjennut mennä Israelia vastaan. Ja he pitivät sen voittopäivän
Hebrealaisten seassa suurena juhlana ja pyhänä ijankaikkisesti.
Juditin Kirjan loppu.
SALOMON VIISAUS
Esipuhe.
Tästä kirjasta on kauvan epäilty, oliko se luettava pyhään Raamattuun,
vai ei: erinomaisesti, että hänen tekiänsä antaa kuulla 9. luvussa, niin
kuin kuningas Salomo puhuis koko kirjassansa, jonka viisaus myös
kuninkaan kirjassa korkiasti ylistetään. Vaan vanhat isät ovat hänen
peräti Pyhästä Raamatusta eroittaneet, ja luulleet, että se kuningas
Salomon nimen alla tehty on, että se kuuluisan kuninkaan nimellä sitä
jalompana pidettäisiin voimallisten tykönä maan päällä, joille se ensisti
ja erinomaisesti kirjoitettu on. Kuitenkin on tämä kirja yksi oikia
ensimmäisen käskyn selitys; sillä tässä sinä näet, että hän aina opettaa
Jumalaa pelkäämään ja hänen päällensä toivomaan; peljättää Jumalan
