ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
2. Kun. K.4:16. Ja hän sanoi: tähän määrättyyn aikaan vuoden perästä*
pitää sinun syleilemän poikaa. Hän sanoi: ei, minun herrani, sinä
Jumalan mies, älä vääryttele piikas edessä!
15. Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi.
Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.
III. 16. Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan
päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.
17. Ja Herra sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?
Am.3:7. Sillä ei Herra, Herra tee mitään, ellei hän ilmoita salauttansa
palvelioillensa prophetaille.
18. Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat
maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.
1. Mos.12:3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä,
jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä
siunatuiksi tuleman.
1. Mos.22:18. Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä
siunatuksi tuleman*, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.
Ap.T.3:25. Te olette prophetain ja sen liiton lapset, jonka Jumala meidän
isäimme kanssa teki, sanoen Abrahamille: ja sinun siemenessäs pitää
kaikki kansat maan päällä siunattaman.
Gal.3:8. Mutta Raamattu oli sitä jo ennen katsonut, että Jumala
pakanatkin uskon kautta vanhurskaaksi tekee; sen tähden hän edellä
ilmoitti Abrahamille: sinussa (sanoo hän) kaikki pakanat pitää siunatut
oleman.
19. Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa
hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja
oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle
luvannut on.