P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
Ijankaikkinen evankeliumi: Babylonin lankeemus; petoa palvelevaisten
vaiva; pyhäin kärsivällisyys ja autuus. III. Jumalan vihan elonleikkaus.
I. Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja hänen
kanssansa sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, joilla oli hänen Isänsä
nimi kirjoitettu heidän otsissansa.
Ilm. K.7:4. Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja
neljäviidettäkymmentä tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten
sukukunnista merkityt olivat:
2. Ja minä kuulin äänen taivaasta niin kuin paljon veden äänen*, ja niin
kuin suuren pitkäisen äänen. Ja se ääni, jonka minä kuulin, oli niin kuin
kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat+,
Ilm. K.1:15. Ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset, niin kuin pätsissä
palavaiset, ja hänen äänensä oli niin kuin paljon veden kuohina.
II. Ilm. K.19:6. Ja minä kuulin niin kuin paljon kansan äänen, ja niin kuin
suuren veden äänen, ja niin kuin suurten pitkäisten äänen, jotka
sanoivat: halleluja! sillä Herra kaikkivaltias Jumala on valtakunnan
omistanut.
II. Ilm. K.5:8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja
neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele
ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä*, jotka ovat pyhäin rukoukset,
3. Ja veisasivat niin kuin uutta virttä* istuimen edessä, ja neljän eläimen
edessä, ja vanhinten. Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia, paitsi niitä
sataa ja neljääviidettäkymmentä tuhatta, jotka maasta ostetut ovat.
Ilm. K.5:9. Ja veisasivat uutta virttä*, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa
ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs
meitä Jumalalle lunastit+ kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja
kansoista ja pakanoista,
4. Nämät ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut*; sillä he ovat
