P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele
ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä*, jotka ovat pyhäin rukoukset,
17. Sanoen: me kiitämme sinua Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet, ja
olit, ja tuleva olet*: että sinä olet saanut sinun suuren voimas, ja
hallinnut;
Ilm. K.1:4. Johannes seitsemälle Asian seurakunnalle: armo olkoon teille
ja rauha siltä, joka on, joka oli, ja joka tuleva on*, ja seitsemältä
hengeltä+, jotka hänen istuimensa edessä ovat,
Ilm. K.1:8. Minä olen A ja O, alku ja loppu*, sanoo Herra, joka on, joka
oli, ja joka tuleva on, kaikkivaltias.
Ilm. K.4:8. Ja niillä neljällä eläimellä oli kullakin kuusi siipeä ympärillä, ja
he olivat sisältä silmiä täynnänsä; ja ei heillä ollut lepoa päivällä eikä
yöllä, ja sanoivat: pyhä*, pyhä, pyhä on Herra Jumala kaikkivaltias, joka
oli, ja joka on, ja joka tuleva on.
Ilm. K.16:5. Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: Herra, sinä olet
vanhurskas, joka olet, ja joka olit*, ja pyhä, ettäs nämät tuomitsit;
18. Ja pakanat ovat vihastuneet, ja sinun vihas on tullut, ja kuolleitten
aika heitä tuomittaa, ja sinun palveliais prophetain palkka maksettaa, ja
pyhäin, ja niiden, jotka sinun nimeäs pelkäävät, pienten ja suurten, ja
kadottaa niitä, jotka maan turmelleet ovat.
19. Ja Jumalan templi aukeni taivaassa*, ja hänen testamenttinsa arkki
nähtiin hänen templissänsä; ja tapahtuivat leimaukset, ja äänet ja
pitkäiset, ja maanjäristykset, ja suuret rakeet.
II. Ilm. K.15:5. Sitte näin minä, ja katso, todistuksen majan templi avattiin
taivaassa.
12. Luku.
I. Johannes näkee synnyttäväisen vaimon, jonka lasta lohikärme vainoo;
mutta se pelastetaan. II. Mikael voittaa lohikärmeen enkeleinensä. III.
