EPISTOLA HEBREALAISILLE
18. Että me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin
on Jumalan valehdella*, juuri vahvan uskalluksen pitäisimme, me jotka
siihen turvaamme, että me taritun toivon saisimme,
4 Mos.23:19. Ei ole Jumala ihminen, että hän valhettelis, taikka ihmisen
lapsi, että hän jotakin katuis. Pitäiskö hänen jotakin sanoman, ja ei
tekemän? Pitäiskö hänen jotakin puhuman, ja ei täyttämän?
1 Sam.15:29. Ja Israelin sankari ei valehtele eikä kadu; sillä ei hän ole
ihminen, että hän katuis.
Mal.3:6. Sillä minä olen Herra, joka en muutu*; ja te Jakobin lapset, ette
ole hukkuneet.
19. Jonka me pidämme vahvana ja lujana meidän sielumme ankkurina,
joka ulottuu sisälle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sisälmäisellä
puolella ovat,
20. Johonka edellä juoksia on meidän edellämme mennyt sisälle, Jesus,
Melkisedekin säädyn jälkeen, ylimmäiseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti.
I. Hebr.3:1. Sen tähden pyhät veljet, jotka taivallisessa kutsumisessa
osalliset olette*! ottakaat vaari siitä apostolista+ ja ylimmäisestä
Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jesuksesta,
II. Hebr.4:11. Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku
samaan epäuskon esikuvaan lankeaisi.
Hebr.7:17. Sillä näin hän todistaa: sinä olet pappi ijankaikkisesti
Melkisedekin säädyn jälkeen.
I. Hebr.8:1. Mutta tämä on pääkappale niistä, joita me puhumme: meillä
on senkaltainen ylimmäinen Pappi*, joka istuu oikialla kädellä
majesteetin istumella taivaissa+,
II. Hebr.9:11. Mutta Kristus on tullut tulevaisten tavarain ylimmäiseksi
Papiksi*, suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei käsillä
tehty ole, se on: joka ei näin ole rakennettu;
