P. PAAVALIN EPISTOLA PHILIPPILÄISILLE
I. Ap. T.9:1. Mutta Saulus puskui vielä uhkauksia ja murhaa* Herran
opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin tykö,
Ap. T.22:4. Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain
ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja*,
Gal.1:13. Sillä te olette kuulleet minun muinaisen olentoni Juudalaisten
tavoissa, kuinka ylönpalttisesti minä Jumalan seurakuntaa vainosin ja
hävitin sitä,
Gal.1:14. Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun
vertaiseni minun suvussani, ja olin ylen kiivas isäin säätyin tähden.
7. Mutta ne, mitkä minulla olivat voittona, olen minä Kristuksen tähden
vahingoksi lukenut;
8. Sillä minä luen kaikki vahingoksi sen ylönpalttisen Kristuksen
Jesuksen, minun Herrani tuntemisen suhteen, jonka tähden minä olen
kaikki vahingoksi lukenut, ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen
voittaisin,
9. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan
joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka
Jumalalta uskolle omistetaan,
Rom.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa,
ilmoitetaan* uskosta uskoon+, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää
elämän uskosta§.
Rom.3:21. Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan* edessä kelpaa,
ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu+;
Rom.3:22. Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen
Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat:
sillä ei ole yhtään eroitusta.
Rom.9:30. Mitäs me siis sanomme? (Me sanomme:) pakanat, jotka ei ole
vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, mutta sen
vanhurskauden, joka uskosta on:
Rom.10:3.etc. Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät
omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle