P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE.
Esipuhe.
Tässä Epistolassa neuvoo pyhä Paavali Korintilaisia, että he uskossa ja
siinä opissa, joka he häneltä kuulleet olivat, yksimielisesti pysyisivät ja
enimmästi ahkeroitsisivat hyvin ja täydellisesti oppimaan sen, mikä
parhain tarvitaan ja pääkappale asiassa on, nimittäin; että Kristus on
meidän autuutemme, johonka kaikkein ihmisten järki ja viisaus itsensä
loukkaa ja pahentuu. Sillä niin kuin myös nyt meidän aikanamme, että
pyhä evankeliumi on ilmi tullut, monta löydetään, jotka ennen kuin he
tämän hyvin ja täydellisesti oppineet ovat, tahtovat olla viisaat ja
taitavat kaikkinaisista puhumaan ja tuomitsemaan ja kuitenkin sangen
vähän asiasta tietävät. Josta tulee, että he monessa paikassa
eripuraisuutta, eriseuraa ja kaikkea pahuutta kehoittavat ja saattavat.
Niin tapahtui myös Korintilaisten seassa: joista, kuin Paavali heille
kristillisen uskon ja vapauden opettanut oli, löydettiin kohta muutamia
äkiltä viisaita, jotka itsestänsä paljon pitivät, jotka ei kuitenkaan muuta
tehneet eli toimittaneet kristillisessä seurakunnassa, kuin eripuraisuutta
ja kapinaa. Niin että yksi tahtoi olla Paavalin toinen Apollon; yksi
Kephan, toinen Kristuksen; yksi tahtoi ympärileikkauksen, toinen ei:
muutamat tahtoivat aviokäskyn, muutamat ei: muutamat tahtoivat sitä,
mikä epäjumalille uhrattu oli, muutamat ei: muutamat tahtoivat pitää
maailmallisen vapauden. Oli myös muutamia vaimoja, jotka tahtoivat
käydä avopäin ja muita senkaltaisia.
Niin kauvan kuin siihen joutui, että yksi heidän seassansa vapaudesta
tilan sai ja otti äitipuolensa avioksensa. Ja muutamat ei pitäneet mitään
kuolleiden ylösnousemisesta: muutamat ei sakramentista. Ja niin
tapahtui sangen pahoin ja sekaseuraisin, että jokainen tahtoi olla
mestari ja opettaa, laittaa ja tehdä evankeliumin, sakramenttein ja uskon
kanssa niin kuin hän tahtoi. Mutta pääkappaleen, joka on: että Kristus
