APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
3. Mutta ettei muutamat niitä uskoneet*, mikä siitä on? Pitäiskö heidän
epäuskonsa Jumalan uskon turhaksi tekemän+?
Hebr.4:2. Sillä se on meille ilmoitettu niin kuin heillekin; mutta ei heitä
sanan kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen
kuulivat.
4 Mos.23:19. Ei ole Jumala ihminen, että hän valhettelis, taikka ihmisen
lapsi, että hän jotakin katuis. Pitäiskö hänen jotakin sanoman, ja ei
tekemän? Pitäiskö hänen jotakin puhuman, ja ei täyttämän?
II. Rom.9:6. Mutta ei niin, että Jumalan sana on hukkunut*; sillä ei ne ole
kaikki Israelilaiset, jotka Israelista ovat+.
2 Tim.2:13. Ellemme usko, niin hän pysyy kuitenkin uskollisena*, joka ei
itsiänsä kieltää taida.
4. Pois se! vaan paremmin, olkoon Jumala totinen*, vaan jokainen
ihminen valehtelia+, niin kuin kirjoitettu on: ettäs olisit oikia sanoissas ja
voittaisit, kuin sinä tuomitaan§.
Joh.3:33. Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan
olevan totisen.
II. Ps.62:10. Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset myös
puuttuvat: he painavat vähemmän kuin ei mitään*, niin monta kuin heitä
on.
Ps.116:11. Minä sanoin hämmästyksessä*: kaikki ihmiset ovat
valehteliat+.
Ps.51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein
sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.
5. Jos siis meidän vääryytemme Jumalan oikeutta ylistää, mitäs me
sanomme? Onko Jumala väärä, että hän siitä vihastuu? (minä puhun
ihmisten tavalla.)
6. Pois se! kuinka Jumala sitte taitais maailmaa tuomita?
1 Mos.18:25. Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit
