KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA
27. Luku.
Laki erinomaisen lupauksen tekemisestä Herralle. I. Ihmisistä. II. Eläimistä.
III. Huoneista. IV. Pellon kappaleesta. V. Mistä ei lupausta taideta tehdä.
VI. Kymmenysten antamisesta.
Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
2. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: Jos joku tekee jonkun erinomaisen
lupauksen, niin pitää ne sinun arvios jälkeen oleman Herran omat.
I. 3. Niin pitää tämän oleman sinun arvios: Kahdenkymmenen vuotisen
miehenpuolen kuuteenkymmeneen vuoteen asti, pitää sinun arvaaman
viiteenkymmeneen hopiasikliin, pyhän siklin jälkeen.
4. Mutta vaimonpuolen pitää sinun arvaaman kolmeenkymmeneen sikliin.
5. Mutta viiden vuotisesta kahdenkymmenen vuotiseen asti, jos se on
miehenpuoli, niin pitää sinun arvaaman kahteenkymmeneen sikliin, vaan
vaimonpuolen kymmeneen sikliin.
6. Jos se on kuukautinen viidenteen vuoteen asti, ja on miehenpuoli,
pitää sinun sen arvaaman viiteen hopiasikliin, mutta vaimonpuolen
kolmeen hopiasikliin.
7. Mutta jos se on kuudenkymmenen vuotinen eli sen päälle, ja
miehenpuoli, pitää sinun arvaaman hänen viiteentoistakymmeneen
sikliin, mutta vaimonpuolen kymmeneen sikliin.
8. Ja jos hän on ylen köyhä senkaltaiseen arvioon, niin pitää hänen
menemän papin eteen, ja papin pitää arvaaman hänen. Sen jälkeen, kuin
se, joka lupauksen tehnyt on, voi matkaan saada, pitää papin hänen
arvaaman.
II. 9. Jos se on karjasta, jota Herralle uhrataan, kaikki mitä Herralle
annetaan, se on pyhä.
10. Ei pidä sitä vaihetettaman eli muutettaman hyvä pahaan, eli paha
hyvään. Jos joku kumminkin vaihettaa yhden eläimen toiseen, niin pitää
he molemmat oleman pyhät.
