PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
katseluspaikkaan itsiänsä antaman.
32. Ja muutamat muuta huusivat, niin että joukko oli peräti
sekaseuraisin, ja enin osa ei tietänyt, minkä tähden he olivat tulleet
kokoon.
33. Niin väkijoukosta vedettiin edes Aleksanteri, jonka Juudalaiset eteen
syöksivät. Ja Aleksanteri viittasi kädellänsä*, ja tahtoi edestänsä vastata
kansan edessä.
Ap. T.12:17. Mutta hän viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja jutteli
heille, kuinka Herra oli hänen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi:
ilmoittakaat näitä Jakobille ja veljille. Ja läksi ulos ja meni toiseen
paikkaan.
34. Kuin he siis ymmärsivät, että hän Juudalainen oli, huusivat he kaikki
yhteen suuhun, lähes kaksi hetkeä, ja sanoivat: suuri on Ephesiläisten
Diana!
35. Mutta kuin kansleri oli hillinnyt kansan, sanoi hän: Epheson miehet!
kuka on se ihminen, joka ei tiedä, että Epheson kaupunki palvelee suurta
Dianaa ja sitä taivaallista kuvaa?
36. Koska ei siis taideta sanoa sitä vastaan, niin asettakaat teitänne ja
älkäät mitään tyhmiä tehkö.
37. Sillä te olette nämät miehet vetäneet edes, jotka ei ole kirkon
varkaita eikä teidän naisjumalanne pilkkaajia.
38. Jos siis Demetriuksella ja niillä, jotka hänen kanssansa työkumppanit
ovat, on jonkun kanssa asiaa, niin pidetään laki ja oikeus; ovat myös
maanvanhimmat: kantakaan toinen toisensa päälle.
39. Mutta jos teillä on muuta kantamista, niin ratkaistakoon asia
laillisessa kokouksessa.
40. Sillä vaara on, että me nuhteeseen tulemme tämänpäiväisen kapinan
tähden, koska ei yhtään syytä ole, josta me taitaisimme tämän metelin
tähden tilin tehdä. Ja kuin hän nämät sanonut oli, laski hän kansan
menemään.
