PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
Ilm. K.2:23. Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen
seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja
sydämet tutkin*, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen+.
3. Luku.
I. Kristuksen kanssapuhe Nikodemuksen kanssa vastuudesta
syntymisestä, uskosta, autuudesta ja kadotuksesta. II. Jesus kastaa
opetuslastensa kautta; Johannes kastaa myös Enonissa. III. Johannes
Kastajan viimeinen todistus Kristuksesta.
I. Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä*, Juudalaisten
ylimmäinen.
Joh.7:50. Niin sanoi heille Nikodemus, joka yöllä oli hänen tykönsä
tullut*, ja oli yksi heistä:
Joh.19:39. Niin tuli myös Nikodemus, (joka oli ensin yöllä Jesuksen tykö
tullut*,) ja toi mirhamia ja aloeta sekoitettua, lähes sata naulaa,
2. Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme,
että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä
tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
Joh.9:16. Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat: ei se ihminen ole
Jumalasta, ettei hän pidä sabbatia. Muut sanoivat: kuinka taitaa joku
syntinen ihminen senkaltaisia ihmeitä tehdä? Ja riita oli heillä
keskenänsä.
Joh.9:33. Ellei hän olisi Jumalasta, niin ei hän taitaisi mitään tehdä.
Ap. T.10:38. Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista Pyhällä
Hengellä ja voimalla, joka vaelsi ympäri, teki hyvää ja paransi kaikki,
jotka perkeleeltä vaivattiin; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
3. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle:
