PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
20. Niin Pilatus taas puhui heille ja tahtoi Jesuksen päästää.
21. Mutta he huusivat sitä vastaan, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse
häntä!
22. Mutta hän sanoi kolmannen kerran heille: mitäs hän pahaa teki? en
minä löydä yhtään hengenrikosta hänessä: sentähden tahdon minä
hänen rangaistuna päästää.
23. Mutta he kävivät päälle suurella äänellä, pyytäin häntä
ristiinnaulittaa. Ja heidän ja ylimmäisten pappein ääni sai vallan.
24. Ja Pilatus tuomitsi heidän anomisensa jälkeen,
Matt.27:26. Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän
hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.
Mark.15:15. Mutta Pilatus tahtoi kansan mielen noutaa ja päästi heille
Barabbaan. Ja Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi ylön
ristiinnaulittaa.
25. Ja päästi sen heille, joka kapinan ja miestapon tähden oli vankiuteen
heitetty, jota he anoivat; mutta Jesuksen antoi hän heidän haltuunsa.
Joh.19:16. Niin silloin hän antoi hänen heille ristiinnaulittaa*. Mutta he
ottivat Jesuksen ja veivät pois.
III. 26. Ja kuin he hänen veivät ulos, käsittivät he yhden, Simonin
Kyrenistä, joka maalta tuli, ja panivat hänen päällensä ristin, sitä
Jesuksen jäljessä kantamaan.
Matt.27:32. Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen
Kyrenistä, nimeltä Simon: sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan.
Mark.15:21. Ja niin he vaativat yhden, joka ohitse kävi (ja tuli pellolta,
Simonin Kyreniläisen, Aleksanderin ja Rufin isän), kantamaan hänen
ristiänsä.
27. Mutta häntä seurasi suuri joukko kansaa ja vaimoja, jotka häntä
itkivät ja parkuivat.