MARKUKSEN EVANKELIUMI
palvelemaan* ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen
edestä+.
Joh.13:14. Sen tähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän
jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat
pesemän.
Phil.2:7. Vaan alensi* itsensä, otti orjan muodon päällensä+ ja tuli
muiden ihmisten vertaiseksi,
Eph.1:7. Jossa meillä on lunastus* hänen verensä kautta, nimittäin
syntein anteeksiantamus, hänen armonsa rikkauden jälkeen+,
Kol.1:14. Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta*,
nimittäin syntein anteeksi antamus,
1 Tim.2:6. Joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi on
antanut*, että senkaltaista piti ajallansa saarnattaman+:
Tit.2:14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta
vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais*,
ahkeraksi hyviin töihin.
VI. 46. Ja he tulivat Jerikoon. Ja kuin hän läksi Jerikosta ja hänen
opetuslapsensa ja paljo kansaa*, niin istui tien ohessa sokia, Bartimeus
Timein poika, kerjäten.
Matt.20:30. Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa*. Kuin he kuulivat,
että Jesus kävi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika,
armahda meitä!
Luuk.18:35. Niin tapahtui, kuin hän Jerikoa lähestyi, että yksi sokia istui
tien vieressä kerjäten,
47. Ja kuin hän kuuli, että se oli Jesus Natsaretista, rupesi hän
huutamaan ja sanomaan: Jesus, Davidin poika, armahda minua.
48. Ja moni nuhteli häntä, että hän olis ollut ääneti. Mutta hän huusi
paljoa enemmin: Davidin Poika, armahda minua.
49. Ja Jesus seisahti ja käski kutsua häntä. Ja he kutsuivat sokian ja