JONA
pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun
päällitseni.
5. Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan
minä vielä nähdä sinun pyhän templis.
6. Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun;
kaislisto peitti minun pääni.
I. Ps.69:2. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni
asti.
7. Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä
ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra
minun Jumalani.
8. Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun
rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.
9. Mutta jotka luottavat turhaan valheesen, ne hylkäävät laupiuden itse
kohtaansa.
10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa
lupaukseni*; Herran tykönä on apu+.
Ps.50:14. Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ps.116:7. Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee
hyvästi sinulle.
Ps.3:9. Herran tykönä apu löydetään*: sinun kansas päällä on sinun
siunaukses, Sela!
II. 11. Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.
3. Luku.
I. Jona, saatuansa vastuutisen käskyn, saarnaa Ninivessä. II. Niniven
miehet tekevät katumuksen, ja saavat armon.
