DANIEL
12. Kuitenkin jättäkäät kanto juurinensa maahan, mutta hänen pitää
rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa käymän; hänen
pitää makaaman taivaan kasteen alla, ja kastuman, ja ruokkiman itsensä
eläinten kanssa maan ruohoista.
13. Ja ihmisen sydän pitää otettaman häneltä pois, ja eläimen sydän
hänelle jälleen annettaman, siihen asti että seitsemän aikaa häneltä
kuluneet ovat.
14. Se on vartiain neuvossa päätetty, ja pyhäin kanssa puheessa
vahvistettu, että elävät tuntisivat Ylimmäisellä vallan olevan ihmisten
valtakuntain päälle, ja antavan ne kellenkä hän tahtoo, ja että hän
asettaa kaikkein nöyrimmän ihmisen niiden päälle.
Luuk.1:52. Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
II. 15. Tämän unen olen minä kuningas Nebukadnetsar nähnyt: vaan sinä
Belsatsar, sano sen selitys; sillä kaikki viisaat minun valtakunnassani ei
taida minulle ilmoittaa sen selitystä; vaan sinä kyllä taidat, sillä pyhäin
jumalain henki on sinun tykönäs.
16. Silloin hämmästyi Daniel, joka Belsatsariksi kutsuttiin, hetkeksi aikaa,
ja hänen ajatuksensa saattivat hänet murheelliseksi. Mutta kuningas
sanoi: Belsatsar, se uni ja sen selitys ei mahda sinua murheelliseksi
saattaa. Belsatsar vastasi ja sanoi: ah minun herrani, tämä uni olkoon
sinun vihollisilles, ja sen selitys sinun vainoojilles!
17. Se puu, jonkas nähnyt olet, että se suuri ja paksu oli, ja hänen
korkeutensa taivaasen ulottui, ja näytti itsensä kaiken maan päälle,
18. Ja sen oksat olivat kauniit, ja sen hedelmiä oli paljo, josta kaikki
ravittiin, ja eläimet kedolla asuivat sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen
oksilla:
19. Se olet sinä, kuningas, joka niin suuri ja voimallinen olet; sillä sinun
voimas on suuri ja ulottuu taivaasen, ja sinun valtas maailman ääriin.
20. Mutta että kuningas pyhän vartian nähnyt on taivaasta tulevan alas,
ja sanovan: hakatkaat se puu poikki, ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto
