JEREMIA
sanaa, jonka hän propheta Jeremian kautta puhui.
3. Kuitenkin lähetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja
Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tykö sanomaan:
rukoile meidän edestämme Herraa meidän Jumalaamme.
4. Sillä Jeremia kävi ulos ja sisälle kansan seassa, ja ei kenkään pannut
häntä vankiuteen.
5. Niin oli Pharaon sotajoukko lähtenyt Egyptistä; ja Kaldealaiset, jotka
olivat Jerusalemin piirittäneet, kuulivat heistä sanoman, ja läksivät pois
Jerusalemista.
6. Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:
7. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan kuninkaalle,
joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta: katso,
Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen
menemän kotiansa Egyptiin.
8. Ja Kaldealaisten pitää palajaman ja sotiman tätä kaupunkia vastaan,
ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.
9. Sen tähden sanoo Herra näin: älkäät pettäkö teidän sielujanne,
ajatellen: Kaldealaiset menevät peräti pois meidän tyköämme, sillä ei
heidän pidä menemän pois.
10. Ja vaikka te vielä löisitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teitä
vastaan sotivat, ja muutamat heistä saisivat haavoja; niin pitäis heidän
vielä sittenkin kunkin majastansa nouseman ja polttaman tämän
kaupungin tulella.
II. 11. Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt Jerusalemista, Pharaon
sotajoukon tähden,
12. Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi mennä Benjaminin maalle,
ratkaisemaan ja kirvottamaan itsiänsä siellä kansan seasta.
13. Ja kuin hän tuli Benjaminin porttiin*, niin siellä oli oven vartion
päämies, nimeltä Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui
propheta Jeremiaan, ja sanoi: sinä tahdot mennä Kaldealaisten tykö.
Jer.20:2. Löi Pashur propheta Jeremiaa, ja heitti hänen vankiuteen*,
