JEREMIA
minun kansaani niin kuin ei he enään minun kansani heidän edessään
olisikaan.
25. Näin sanoo Herra: jos en minä pidä liittoani päivän ja yön kanssa,
ja järjestystäni taivaan ja maan kanssa:
26. Niin tahdon myös hyljätä Jakobin ja Davidin minun palveliaini
siemenen*, niin etten minä ota niitä hänen siemenestänsä, jotka pitää
vallitseman Abrahamin, Isaakin ja Jakobin siementä; sillä minä tahdon
kääntää heidän vankiutensa ja armahtaa heitä.
I. Rom.11:1. Niin minä siis sanon: onkos Jumala kansansa hyljännyt?
Pois se*! sillä minä olen myös Israelilainen, Abrahamin siemenestä,
Benjaminin suvusta+.
Rom.11:25. Sillä en minä tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, tätä
salaisuutta, (ettette itsellänne ylpeilisi,) että paatumus on puolittain
Israelille tullut, siihen asti kuin pakanain täydellisyys tulis.
34. Luku.
I. Ilmoitetaan mitä kuningas Zedekialle ja Jerusalemille tapahtuva oli. II.
Zedekia kuuluttaa vapaavuoden, vaan ei pidä sanaansa; jonka tähden III.
Hänelle ja hänen kansallensa julistetaan kova rangaistus vapauden
siaan.
I. Tämä on sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kuin Nebukadnetsar,
Babelin kuningas ja kaikki hänen sotajoukkonsa, ja kaikki valtakunnat
maan päällä, jotka hänen vallassansa olivat, ja kaikki kansat sotivat
Jerusalemia ja kaikkia hänen kaupungeitansa vastaan*, ja sanoi:
I. 2 Kun. K.25:1. Niin tapahtui yhdeksäntenä hänen valtakuntansa
vuonna, kymmenentenä päivänä kymmenennellä kuulla, että
Nebukadnetsar Babelin kuningas tuli kaiken väkensä kanssa Jerusalemin
eteen*, ja he sioittuivat sen eteen ja rakensivat saarron joka taholta sen
ympärille.
