JEREMIA
Rakel* itkee lapsiansa, ja ei tahtonut itsiänsä antaa lohdutettaa, ettei he
ole+.
16. Mutta Herra sanoo näin: lakkaa parkumasta ja itkemästä, ja pyyhi
silmistäs kyyneleet: sillä sinun työlläs pitää palkka oleman, sanoo Herra,
ja heidän pitää palajaman vihollisten maasta.
17. Ja sinun jälkeen tulevaisillas pitää toivo oleman, sanoo Herra; sillä
sinun lapses pitää tuleman maallensa (a) jälleen. (a) Hebr. rajoillensa.
18. Kyllä minä olen kuullut, kuinka Ephraim valittaa: sinä olet minua
kurittanut, ja minä olen myös kuritettu, niin kuin hillimätöin vasikka.
Palauta minua, niin minä palajan, sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.
19. Koska minä palautettiin, niin minä kaduin*; sillä sittekuin minä
taitavaksi tulin, niin minä löin lanteitani*. Minä olin häväisty ja häpeen
myös, sillä minun täytyy kärsiä nuoruuteni pilkkaa.
5 Mos.30:2. Ja sinä käännyt Herran sinun Jumalas tykö, olemaan
kuuliainen hänen äänellensä kaikissa niissä, mitkä minä sinulle tänäpänä
käsken, sinä ja sinun lapses, kaikesta sydämestäs ja kaikesta sielustas;
20. Eikö Ephraim ole rakas poikani ja ihana lapseni? Sillä minä kyllä
hyvin muistan, mitä minä hänelle puhunut olen; sen tähden minun
sydämeni halkee laupiudesta hänen kohtaansa, että minä kaiketi
armahdan häntä, sanoo Herra.
21. Pane sinulles muistomerkit, ja aseta sinulles murheenmuisto, ja
kohenna sydämes oikialle tielle, jota sinun vaeltaman pitää. Palaja,
neitsy Israel, palaja näiden sinun kaupunkeis tykö.
22. Kuinka kauvan sinä tahdot eksyksissä käydä, sinä vastahakoinen
tytär? Sillä Herra on jotakin uutta maalla luova, vaimon pitää miestä
piirittämän.
23. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: vielä tämä sana sanotaan
Juudan maassa ja hänen kaupungeissansa, kuin minä heidän
vankiutensa kääntävä olen: Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden
