JEREMIA
Jumalamme, jonka päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät
tehnyt.
Ps.135:7. Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta
sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa;
Ps.147:8. Joka taivaan pilvillä peittää, ja antaa sateen maan päälle; joka
ruohot vuorilla kasvattaa;
15. Luku.
I. Herra hylkää kaiken esirukouksen Juudalaisten edestä. II. Jeremia
valittaa viheliäisyyttänsä, johon Herra häntä vastaa. III. Rukoilee
itsellensä armoa, ja saa siitä ehdollisen lupauksen.
I. Ja Herra sanoi minulle: jos Moses* ja Samuel+ seisoisivat minun
edessäni, niin ei sydämeni olisi sittenkään sen kansan puoleen§; aja
heitä pois minun edestäni, ja anna heidän mennä.
2 Mos.32:11. Mutta Moses rukoili hartaasti Herran Jumalansa edessä, ja
sanoi: Herra, miksi sinun vihas julmistuu sinun kansan päälle, jonkas
Egyptin maalta johdatit ulos, suurella voimalla ja väkevällä kädellä?
1 Sam.7:9. Niin Samuel otti yhden imevän karitsan ja uhrasi sen
kokonansa Herralle polttouhriksi; ja Samuel huusi Herran tykö Israelin
edestä, ja Herra kuuli hänen rukouksensa.
Hes.14:14. Ja jos vielä ne kolme miestä, Noa, Daniel ja Job siellä
olisivat, niin he ainoastaan pelastaisivat sielunsa vanhurskaudellansa,
sanoo Herra, Herra.
Hes.14:16. Ja nämät kolme miestä olisivat siellä, niin totta kuin minä
elän, sanoo Herra, Herra, ei pitäisi heidän taitaman vapahtaa poikia eikä
tyttäriä; vaan ainoastaan itse vapahdettaman, ja maa autioksi tuleman.
2. Ja jos he sinulle sanovat: kuhunka meidän pitää menemän? niin sano
heille: näin sanoo Herra: jotka (ovat aiotut) kuolemaan*, ne (menkään)
