JESAIA
48. Luku.
I. Herra valittaa Juudalaisten ulkokullaisuutta, epäuskoa ja
uppiniskaisuutta. II. Lupaa kuitenkin heille lievityksen oman nimensä
tähden. III. Vahvistaa sanansa Babelissa; varoittaa pitämään käskyjänsä
ja lähtemään Babelista.
I. Kuulkaat tätä, te Jakobin huone, te, joita kutsutaan Israelin nimellä, ja
olette kulkeneet Juudan vedestä, te, jotka vannotte Herran nimeen, ja
muistatte Israelin Jumalaa, ei kuitenkaan totuudessa eikä
vanhurskaudessa.
2. Sillä he nimittävät itsensä pyhästä kaupungista, ja luottavat Israelin
Jumalaan, jonka nimi on Herra Zebaot.
3. Minä olen ennen ilmoittanut tulevaisia, minun suustani on se lähtenyt,
ja minä olen antanut sitä kuulla, ja teen sen myös äkisti, että se tulee.
4. Sillä minä tiedän sinun kovaksi*, ja sinun niskas on rautasuoni, ja
sinun otsas on vaskesta.
2 Mos.32:9. Ja Herra sanoi Mosekselle: minä näin tämän kansan; ja
katso, se on niskurikansa.
2 Mos.33:5. Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette
niskurikansa*, minä tulen äkisti sinun päälles, ja hukutan sinun; riisu siis
nyt kaunistukses sinultas, että minä tietäisin, mitä minä sinulle tekisin.
5. Minä olen sen ilmoittanut ennen, ja olen sinun antanut kuulla, ennen
kuin se tulikaan, ettes sanoisi: epäjumalani sen tekee, ja kuvani ja
epäjumalani on sen käskenyt.
6. Kaikki nämät sinä kuulit ja näit, ja ette ole sitä ilmoittaneet; sillä minä
olen edellä antanut sinun kuulla uusia ja salaisia, joita et sinä tietänyt.
7. Mutta nyt on se luotu, ja ei siihen aikaan; ja et sinä ole kuullut
päivääkään ennen, ettei sinun pitäisi sanoman: katso, sen minä hyvin
tiesin;
