SALOMON SAARNAAJA
Saarn.6:11. Sillä monta asiaa on, jotka turhuuden enentävät: mitä siis
ihmisen siitä enempi on?
Saarn.11:8. Sillä jos joku ihminen kauvan elää, ja on kaikissa iloinen, niin
hän kuitenkin ajattelee ainoastaan pahoja päiviä, että niitä niin monta
on; sillä kaikki, mitä hänelle tapahtuu, on turhuus.
Sir.14:21. Kaikki turmellut kappaleet saavat lopun, ja ne, jotka niissä
ovat, myös hukkuvat ynnä.
3. Mitä on ihmisellä enempi, kaikesta vaivastansa*, kuin hänellä on
auringon alla?
Ps.39:7. Vaan he menevät pois niin kuin varjo*, ja tekevät itsellensä
hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa+.
Saarn.2:22. Sillä mitä ihminen saa kaikesta työstänsä* ja sydämellisestä
surustansa, joka hänellä on ollut auringon alla?
Saarn.2:23. Vaan kivun, mielikarvauden ja murheen kaikkena
elinaikanansa*, niin ettei hänen sydämensä saa yölläkään lepoa: se
myös on turhuus.
4. Yksi suku menee pois, ja toinen tulee jälleen; vaan maa pysyy
ijankaikkisesti.
Ps.104:5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle*, ettei sen pidä
liikkuman ijankaikkisesti.
Ps.119:90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja
se pysyy.
5. Aurinko ylenee ja laskee, ja juoksee siallensa, että hän sieltä ylenis
jälleen.
Ps.19:7. Hän käy ylös taivasten lopulta ja juoksee ympäri hamaan siihen
loppuun jälleen; ja ei ole mitään peitetty hänen lämpimänsä edestä.
6. Tuuli menee etelään, ja kääntyy jälleen pohjaan, menee aina ympäri,
