SALOMON SANANLASKUT
12. Luku.
Jumalisten toimellisuus, ja jumalattomain ilkeys.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta
joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
San. l.13:1. Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei
tottele rangaistusta.
San. l.15:5. Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen
ottaa, hän tulee taitavaksi.
2. Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3. Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on
pysyväinen.
4. Ahkera vaimo on miehensä kruunu*, vaan häijy on niin kuin märkä
hänen luissansa.
II. San. l.31:10. Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin
kaikkein kalliimmat päärlyt:
San. l.31:11. Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen
elatuksensa ei puutu häneltä.
5. Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus
on petollinen.
6. Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa
heitä.
7. Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten
huone pysyy.
San. l.14:11. Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat
viheriöitsevät.
8. Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee
