TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
7. Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä
koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niin kuin korren.
8. Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat
seisoivat niin kuin roukkioissa, syvyydet niin kuin hyytyivät keskelle
merta.
9. Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan,
ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun
käteni pitää heitä hukuttaman.
10. Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan
vajosivat, niin kuin lyijy, väkevissä vesissä.
11. Herra, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun
kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten
tekiä?
12. Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.
13. Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja
olet vienyt heidät väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.
14. Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää
Philistealaiset.
Jos.2:9. Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän
maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko
maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä.
15. Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin
sankareihin: kaikki Kanaanin maan asuvaiset raukeavat.
16. Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän
käsivartes kautta, he vaijetkoon niin kuin kivi, siihen asti että sinun
kansas, Herra, lävitse käy, siihen asti että kansa lävitse käy, jonka sinä
saanut olet.
17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle*, jonka sinä
Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun
kätes vahvistaneet ovat.