PSALTTARIT
11. Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta:
levitä suus, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut
minua.
13. Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa
jälkeen.
Hes.20:25. Sen tähden annoin minä heille säädyt, jotka ei hyvät olleet*,
ja oikeudet, joissa ei heille ollut elämää,
Hes.20:26. Ja hylkäsin heidän uhrinsa koska he käyttivät tulessa kaikki
esikoiset*, että minun piti heitä hävittämän, ja että heidän piti tietämän,
että minä olen Herra.
Ap. T.14:16. Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla
teillänsä.
Rom.1:24. Sen tähden on myös Jumala heidät laskenut* sydämensä
himoihin, saastauteen, häpäisemään keskenänsä omaa ruumistansa,
III. 14. Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
5 Mos.32:29. Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymmärtäisivät* ja
huomaitsisivat, mitä heille viimeiseltä tapahtuu.
Jes.48:12. Kuule minua, Jakob, ja sinä minun kutsuttuni Israel: minä
olen, minä olen ensimäinen ja viimeinen.
Bar.3:13. Jos sinä olisit pysynyt Jumalan tiellä, niin sinä olisit alinomaa
rauhassa asunut.
15. Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin
heidän vihollistensa päälle,
16. Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi
ijankaikkisesti pysyvä,
17. Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla
kalliosta.
5 Mos.32:13. Hän vei hänen hamaan maan korkeuteen, ja ruokki hänen
