PSALTTARIT
10. Psalmi.
I. Jumalattomain pahuus ja ylpeys jumalisia vastaan. II. Jumalan lasten
rukous jumalattomain pahuutta vastaan.
I. Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2. Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää*: käsitettäköön he heidän
juonissansa, joita he ajattelevat.
Ps.37:12. Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa
hänen päällensä.
3. Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee
itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4. Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän
Jumalaa olevankaan luule.
Job.21:14. Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä*
emme tahdo tietää sinun tietäs.
5. Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana
hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6. Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei
sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7. Jonka suu on täynnä kirouksia*, kavaluutta ja viettelystä, hänen
kielensä saattaa vaivan ja työn.
Rom.3:14. Joiden suu on täynnänsä kirousta ja haikeutta.
8. Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen
silmänsä palaa köyhän puoleen.
9. Hän väijyy salaa niin kuin jalopeura luolassansa*, hän väijyy
raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen
verkkoihinsa.
