JOBIN KIRJA
33. Luku.
I. Elihu haastaa Jobia kanssansa ääntelemään. II. Sulmii Jobin vakuuden
luuloa. III. Juttelee niitä moninaisia teitä, joiden kautta Jumala vetää
ihmistä kääntymykseen. IV. Neuvoo Jobia vaarin ottamiseen.
I. Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2. Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3. Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan
ymmärryksen.
4. Jumalan henki on tehnyt minun, ja Kaikkivaltiaan henki on minulle
antanut elämän.
5. Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6. Katso, minä olen Jumalan oma niin kuin sinäkin, ja savesta olen minä
myös tehty.
1 Mos.2:7. Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta*, ja puhalsi
hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi+.
Saarn.12:7. Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman*, niin kuin se ollut
on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö+, joka sen antanut on§.
7. Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole
sinulle raskas.
II. 8. Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy
minun kuulla:
9. Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
III. Job.16:17. Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun
rukoukseni on puhdas.
II. Job.23:10. Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä
löydetään niin kuin kulta;
Job.27:5. Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihen
asti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
