JOBIN KIRJA
24. Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,
25. Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen
mittansa.
26. Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille
hänen tiensä,
27. Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,
28. Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito*; ja karttaa pahaa
on ymmärrys.
II. Ps.111:10. Herran pelko on viisauden alku*: se on hyvä ymmärrys
kaikille, jotka sen tekevät: hänen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti.
San. l.1:7. Herran pelko on viisauden alku*; tyhmät hylkäävät viisauden
ja opin.
San. l.9:10. Viisauden alku on Herran pelko*, ja pyhäin tieto on
ymmärrys.
Sir.1:16. Herran pelko on viisauden alku, joka on uskollisten sydänten
pohjassa, ja asuu valittuin vaimoin tykönä, ja löydetään ainoasti
vanhurskasten ja uskollisten tykönä.
29. Luku.
I. Job juttelee entistä onnellista tilaansa. II. Tunnustaa, kuinka hän oli
mieluinen auttamaan tarvitsevaa. III. Sanoo menestymisen antaneen
itsellensä toivon, saadaksensa nauttia sitä onnea koko elinaikansa.
I. Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2. Ah jos minä olisin niin kuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina
Jumala minun kätki,
3. Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin
pimeissä hänen valkeudessansa,
Ps.112:4. Hurskaille koittaa valkeus* pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja
vanhurskaalta.
