JOBIN KIRJA
16. Luku.
I. Job osoittaa ystävänsä väärinpuhujaksi. II. Valittaa taas tuskaansa. III.
Rohkaisee itsiänsä omantuntonsa vakuudella, ja toivottaa sen ennen
kuolemaansa julki tulevan.
I. Sitte vastasi Job ja sanoi:
2. Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
Job.13:4. Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
Job.21:34. Miksi te minua lohdutatte turhaan, ja teidän vastauksenne
löydetään vääräksi?
3. Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee
puhumaan?
4. Minä taitaisin myös puhua niin kuin tekin. Minä soisin teidän sielunne
olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä
vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5. Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
II. 6. Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa:
jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7. Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun
seurani.
8. Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi*, että olis todistus minua vastaan:
minun laihuuteni nousee minua vastaan+, ja sanoo minua vastaan.
Ps.6:8. Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä
minä ahdistetaan kaikilta puolilta.
Job.13:24. Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
9. Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee
hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun
päälleni.
10. He ammottivat suunsa minua vastaan*, ja ovat minua häpiällisesti
