ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA
kuningas; mutta Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin
kuninkaalle nekin asiat, joitas puhut makaushuoneessas.
2 Kun. K.6:13. III. Hän sanoi: niin menkäät matkaan ja katsokaat, kussa
hän on, että minä lähettäisin ja antaisin ottaa hänen kiinni. Ja he
ilmoittivat hänelle ja sanoivat: katso, hän on Dotanissa.
2 Kun. K.6:14. Niin hän lähetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon;
ja kuin he sinne tulivat yöllä, piirittivät he kaupungin.
2 Kun. K.6:15. Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla
menemään ulos: ja katso, suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja
vaunuin kanssa. Niin hänen palveliansa sanoi hänelle: voi, herrani! mitä
me nyt teemme?
2 Kun. K.6:16. Ja hän sanoi: älä pelkää, sillä niitä on enempi jotka
meidän kanssamme ovat, kuin niitä, jotka heidän kanssansa ovat.
2 Kun. K.6:17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa nyt hänen silmänsä,
että hän näkis! Niin avasi Herra palvelian silmät, että hän näki, ja katso,
vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja*, Elisan ympärillä+.
2 Kun. K.6:18. IV. Ja kuin he tulivat alas hänen tykönsä, rukoili Elisa
Herraa ja sanoi: lyö tätä kansaa sokeudella*! Ja hän löi heidät
sokeudella Elisan sanan jälkeen.
2 Kun. K.6:19. Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se kaupunki:
seuratkaat minua, minä vien teidät sen miehen tykö, jota etsitte; ja hän
vei heidät Samariaan.
2 Kun. K.6:20. Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa näiden
silmät, että he näkisivät! Ja Herra avasi heidän silmänsä, että he näkivät,
ja katso, niin he olivat keskellä Samariaa.
2 Kun. K.6:21. Ja kuin Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle:
isäni, lyönkö minä heitä?
2 Kun. K.6:22. Ja hän sanoi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, jotka
sinä vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä,
että he söisivät ja joisivat, ja anna heidän mennä Herransa tykö.
2 Kun. K.6:23. Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet
