TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
hän olis hullu.
21. Niin sanoi Joram: valjastakaat! Ja he valjastivat hänen vaununsa. Ja
he menivät ulos, Joram Israelin kuningas ja Ahasia Juudan kuningas,
itse kukin vaunussansa, ja he läksivät ulos kohtaamaan Jehua, ja
löysivät hänen Nabotin Jisreeliläisen pellolla.
22. Ja kuin Joram näki Jehun, sanoi hän: Jehu, onko rauha? Hän sanoi:
mikä rauha? Äitis Isebelin huoruus ja noituus tulee aina suuremmaksi.
III. 23. Niin Joram kohta käänsi kätensä ympäri ja pakeni, ja sanoi
Ahasialle: tässä on petos, Ahasia.
24. Mutta Jehu sivui joutsen ja ampui Joramia lapaluiden välille, niin että
nuoli meni hänen sydämensä lävitse, ja hän putosi maahan
vaunuistansa.
25. Ja Jehu sanoi päämiehellensä Bidekarille: ota ja heitä häntä Nabotin
Jisreeliläisen pellolle*; sillä muista, koska minä ja sinä seurasimme
hänen isäänsä Ahabia yhdessä ajaen, että Herra nosti tämän kuorman
hänen päällensä.
1 Kun. K.21:19. Ja puhu hänelle ja sano: näin sanoo Herra: pitikö sinun
tappaman, ja vielä päälliseksi omistaman? Ja sinun pitää puhuman
hänelle ja sanoman: näin sanoo Herra: siinä paikassa, jossa koirat
nuoleskelivat Nabotin veren, pitää koirain sinunkin vertas nuoleskeleman.
1 Kun. K.22:38. Mutta kuin vaunut virutettiin Samarian kalalammikossa,
nuolivat koirat hänen vertansa, ja portot pesivät, Herran sanan jälkeen,
jonka hän puhui.
26. Mitämaks, sanoi Herra, minä kostan sinulle tällä pellolla Nabotin ja
hänen poikansa veren, jonka minä eilen ehtoona näin; niin ota nyt häntä
ja heitä pellolle Herran sanan jälkeen.
27. Kuin Ahasia Juudan kuningas sen näki, pakeni hän kryytimaan
huoneen tietä; mutta Jehu ajoi häntä takaa* ja sanoi: lyökäät myös
häntä vaunuissansa Gurin vastamäessä, joka on Jiblamin tykönä. Ja hän
pakeni Megiddoon ja kuoli siellä.
