TOINEN SAMUELIN KIRJA
pitää sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.
II. 15. Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta Herra löi lapsen, jonka Urian
emäntä Davidille synnyttänyt oli, että se sairasti kuolemallansa.
16. Ja David etsi Jumalaa lapsen tähden: ja David paastosi paljo, ja
meni ja makasi yön maan päällä.
17. Niin nousivat hänen huoneensa vanhimmat nostamaan häntä
maasta; mutta ei hän tahtonut, eikä syönyt leipää heidän kanssansa.
18. Seitsemäntenä päivänä kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet
sanoa hänelle lasta kuolleeksi, sillä he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielä
eli, puhuimme me hänen kanssansa, ja ei hän kuullut meidän ääntämme,
kuinka paljo enemmin hän tulis murheelliseksi, jos me sanoisimme
hänelle: lapsi on kuollut?
19. Kuin David näki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmärsi hän
lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat:
kuoli.
20. Ja David nousi maasta, pesi itsensä ja voiteli, ja muutti toiset
vaatteet yllensä, ja meni Herran huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja
antoi panna ruokaa eteensä ja söi.
21. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: mikä se on minkä sinä teet?
lapsen eläissä paastosit sinä ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinä
ja syöt.
22. Hän sanoi: lapsen eläissä minä paastosin ja itkin; sillä minä ajattelin:
kuka tietää, jos Herra on minulle armollinen, että lapsi eläis.
23. Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman:
taidanko minä hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä,
mutta ei hän palaja minun tyköni.
24. Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän
hänen tykönsä ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän
kutsui hänen nimensä Salomo*, ja Herra rakasti häntä.
1 Aika K.22:9. Katso, poika, joka sinulle syntyy, on oleva levollinen mies;
sillä minä annan levon kaikilta vihollisiltansa hänen ympärillänsä: sen