8 luku

Ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat hengen lain kautta vapautetut synnin ja kuoleman laista 1 – 11; he ovat Jumalan lapsia ja hänen perillisiään Kristuksen kanssa 12 – 17 Tulevan kirkkauden rinnalla, joka luomakunnallekin tuottaa vapautuksen, tämän ajan kärsimykset eivät ole minkään arvoiset 18 – 25 Henki auttaa meitä heikkoudessamme, ja Jumala toteuttaa aivoituksensa 26 – 30 Apostoli ylistää Jumalan armon runsautta ja pelastuksen varmuutta 31 – 39.

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (jotka eivät vaella lihan mukaan vaan Hengen mukaan).

1 Nyt ei siis ole mitään kadotusta* niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, (jotka eivät vaella lihan mukaan vaan Hengen mukaan).

1. Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.

1. NIin ei ole nijsä mitän laitettapa jotca Jesuxes Christuxes owat ja ei waella Lihan waan Hengen jälken.

1. NIn ei ole miten * cadhottapa nijlle/ iotca Christuses Iesusesa ouat kijnitetudh/ ne/ iotca ei waella Lihan ielken/ waan Hengen ielken. (Niin ei ole mitään kadottawaa niille/ jotka Kristukses Jesuksessa owat kiinnitetyt/ ne/ jotka ei waella lihan jälkeen/ waan Hengen jälkeen.)

2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut* synnin ja kuoleman laista.

2. Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.

2. Sillä Hengen Laki joca Christuxes Jesuxes eläwäxi teke on minun synnin ja cuoleman Laista wapahtanut.

2. Sille ette Hengen Laki/ ioca eleuexi tekepi Christusesa Iesusesa/ se ombi minun wapachtanut synnin ia coleman Laista. (Sillä että Hengen laki/ joka eläwäksi tekeepi Kristuksessa Jesuksessa/ se ompi minun wapahtanut synnin ja kuoleman laista.)

3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin vuoksi. Hän tuomitsi synnin,

3. Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:

3. Sillä se cuin Laille oli mahdotoin ( että hän Lihan cautta oli heicoxi tullut ) sen Jumala teki ja lähetti Poicans syndisen Lihan hahmos ja duomidzi synnin Lihas synnin cautta.

3. Sille se quin ei Laki tainut matkan saatta (Senwoxi ette hen Liha' cautta oli heickoxi tullut) sen Jumala teki/ ia lehetti henen Poiansa sen synnisen Lihan hahmosa/ ia poisdomitzi synnin Lihassa/ Synnin cautta. (Sillä se kuin ei laki tainnut matkaan saattaa (Senwuoksi että hän lihan kautta oli heikoksi tullut) sen Jumala teki/ ja lähetti hänen Poikansa sen syntisen lihan hahmossa/ ja pois tuomitsi synnin lihassa/ synnin kautta.)

4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

4 jotta lain vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.

4. Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.

4. Että se wanhurscaus jota Laki waati meisä täytetyxi tulis jotca emme sillen Lihan jälken waella waan Hengen jälken.

4. Senpäle/ ette se Wanhurskaus/ ionga Laki watipi/ meisse teutetyxi tulis/ Quin ei nyt sillen Liha' ielkin waellamma/ waan Hengen ielken. (Senpäälle/ että se wanhurskaus/ jonka laki waatiipi/ meissä täytetyksi tulisi/ Kuin ei nyt silleen lihan jälkeen waellamme/ waan Hengen jälkeen.)

5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.

5 Sillä ne, jotka elävät lihan mukaan, mielivät sitä, mikä lihan on, mutta ne, jotka elävät Hengen mukaan, sitä mikä Hengen on.

5. Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.

5. Sillä ne jotca lihalliset owat owat lihallisis ajatuxis mutta ne jotca hengelliset owat ajattelewat hengellisiä:

5. Sille/ ne/ iotca Lihalliset ouat/ totteleuat nijte Lihalisia/ Mutta ne/ iotca Hengeliset ouat/ totteleuat nijte Hengelisia. (Sillä/ ne/ jotka lihalliset owat/ tottelewat niitä lihallisia/ Mutta ne/ jotka hengelliset owat/ tottelewat niitä hengellisiä.)

6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha,

6. Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.

6. Sillä Lihan halu on cuolema ja Hengen halu on elämä ja rauha.

6. Sille ette Lihan Halu/ ombi colema ia Hengen Halu/ se ombi Eleme ia rauha. (Sillä että lihan halu/ ompi kuolema ja Hengen halu/ se ompi elämä ja rauha.)

7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.

7 sen vuoksi, että lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alaiseksi eikä se voikaan.

7. Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.

7. Että Lihan halu on wiha Jumalata wastan ettei se ole Jumalan Laille cuuliainen eikä woickan.

7. Senteden ette Lihan Halu ombi yxi Wihaus Jumalan wastaan/ Senwoxi ettei se ole Jumalan Lain cwliainen/ eipe hen semmengen site woi. (Sentähden että lihan halu ompi yksi wihaus Jumalaa wastaan/ Sen wuoksi ettei se ole Jumalan lain kuuliainen/ eipä hän semmoinenkaan sitä woi.)

8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

8 Jotka *lihan vallassa* ovat, eivät voi olla Jumalalle otollisia.

8. Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.

8. Mutta jotca lihalliset owat ei ne taida olla Jumalalle otolliset.

8. Mutta iotca Lihalliset ouat/ ei ne taidha olla Jumalan otoliset. (Mutta jotka lihalliset owat/ ei taida olla Jumalan otolliset.)

9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

9 Mutta te ette ole *lihan vallassa,* vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jos kenellä ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.

9. Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.

9. Waan et te ole lihalliset mutta hengelliset jos muutoin Jumalan Hengi asu teisä: mutta jolla ei ole Christuxen Hengi ei se ole hänen omans.

9. Waan ette te ole Lihalliset/ mutta Hengeliset/ Jos mwtoin Jumalan Hengi teisse asupi. Mutta iolla ei ole Christusen Hengi/ ei se ole henen omansa. (Waan ette te ole lihalliset/ mutta hengelliset/ Jos muutoin Jumalan Henki teissä asuupi. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henki/ ei se ole hänen omansa..)

10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta henki on elämää vanhurskauden vuoksi.

10. Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

10. Jos sijs Christus teisä on nijn ruumis tosin on cuollut synnin tähden mutta Hengi on elämä wanhurscauden tähden.

10. Mutta ios sis Christus ombi teisse/ Nin Rumis tosin on coollut synnin tedhen/ Mutta Hengi ombi Eleme/ sen Wanhurskaudhen tedhen. (Mutta jos siis Kristus ompi teissä/ Niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden/ Mutta henki ompi elämä/ sen wanhurskauden tähden.)

11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

11 Jos nyt Hänen Henkensä, Hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin Hän, joka herätti kuolleista Kristuksen [Jeesuksen], on tekevä eläviksi myös kuolevaiset ruumiinne Henkensä välityksellä, joka teissä asuu.

11. Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.

11. Jos nyt sen Hengi joca Jesuxen cuolluista ylösherätti asu teisä: nijn myös se joca Christuxen cuolluista herätti on teidän cuolewaisen ruuminne eläwäxi tekewä sentähden että hänen Hengens teisä asu.

11. Jos nyt sen Hengi/ ioca Iesusen ylesheretti Coolluista/ asupi teisse/ Nin mös se sama/ ioca Christusen ylesheretti Coolluista/ pite teiden coleuaisen Rumijn eleuexi tekeme'/ se' syyn tedhe'/ ette hene' He'gens teisse asupi. (Jos nyt se Henki/ joka Jesuksen ylösherätti kuolleista/ asuupi teissä/ Niin myös se sama/ joka Kristuksen ylös herätti kuolleista/ pitää teidän kuolewaisen ruumiin eläwäksi tekemän/ sen syyn tähden/ että hänen Henkensä teissä asuupi.)

12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.

12 Niin siis, veljet, emme ole velassa lihalle, lihan mukaan elääksemme.

12. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.

12. NIin en me nyt ole rackat weljet welcapäät Lihalle että me Lihan jälken eläisimme:

12. Nin olema me nyt (rackat Weliet) Welcapääd/ ei Lihan ette meiden pite Lihan ielkin elemen. (Niin olemme me nyt (rakkaat weljet) welkapäät/ ei lihan että meidän pitää lihan jälkeen elämän.)

13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.

13 Jos näet lihan mukaan elätte, teidän on kuoltava, mutta jos Hengellä kuoletatte ruumiin teot, saatte elää.

13. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.

13. Sillä jos te Lihan jälken elätte nijn te cuoletta: mutta jos te Lihan sisun Hengen cautta cuoletatte nijn te saatte elä.

13. Sille ios te elette Lihan ielken/ nin te coletta Mutta ios te coletatte Lihan sisun/ Hengen cautta/ nin teiden pite elemen. (Sillä jos te elätte lihan jälkeen/ niin te kuolette. Mutta jos te kuoletatte lihan sisun/ Hengen kautta/ niin teidän pitää elämän.)

14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

14. Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.

14. Sillä caicki jotca Jumalan Hengellä waicutetan ne owat Jumalan lapset.

14. Sille ette caiki ne/ iotca Jumalan Hengelle waikutetaan/ ne ouat Jumalan lapset. (Sillä että kaikki ne/ jotka Jumalan Hengellä waikutetaan/ ne owat Jumalan lapset.)

15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

15 Ette näet ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan olette saaneet lapseuden hengen, jossa huudamme: "Abba, Isä! "

15. Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.

15. Sillä et te ole saanet orjuden Henge että teidän wielä pidäis pelkämän: mutta te oletta saanet walittuin lasten Hengen josa me huudamme: Abba racas Isä.

15. Sille ette te ole saaneet Oriudhen Henge/ ette teiden pidheis wiele pelkemen. Mutta te oletta saaneet wloswalittudhen Lasten Hengen/ Jonga cautta me hwdhama/ Abba rakas Ise. (Sillä ette te ole saaneet orjuuden henkeä/ että teidän pitäisi wielä pelkäämän. Mutta te olette saaneet uloswalittujen lasten hengen/ Jonka kautta me huudamme/ Abba rakas Isä.)

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

16 Henki itse todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

16. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

16. Se Hengi todista meidän Hengellemme että me olemma Jumalan lapset.

16. Se sama Hengi todistapi meiden Hengellen/ ette me olema Jumalan Lapset. (Se sama Henki todistaapi meidän hengelle/ että me olemme Jumalan lapset.)

17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä ja Kristuksen yhteisperillisiä, jos kerran yhdessä kärsimme, jotta yhdessä kirkastuisimmekin.

17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.

17. Jos me olemma Lapset nijn me olemma myös perilliset nimittäin Jumalan perilliset ja Christuxen cansaperilliset. Jos me muutoin ynnä kärsimme että me hänen cansans cunniaan tulisimma.

17. Jos me olema Lapset/ nin me olema mös Periliset/ nimiten/ Jumalan Periliset/ ia Christusen cansaperiliset. Jos me mutoin ynne kerssime/ Senpäle ette me mös henen cansans Cunniahan tulisima. (Jos me olemme lapset/ niin me olemme myös perilliset/ nimittäin/ Jumalan perilliset/ ja Kristuksen kanssaperilliset. Jos me muutoin ynnä kärsimme/ Senpäälle että me myös hänen kanssansa kunniahan tulisimme.)

18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

18 Päätän näet, että nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.

18. SIllä sixi minä sen pidän ettei tämän nykyisen ajan waiwat ole sen cunnian werta cuin meille ilmoitetan:

18. Sille ette sixi mine sen pidhen/ Ette temen nykyisen Aijan waiuat/ eiuet ole sen Cunnian keluoliset/ ioca meiden cochtaan pite ilmoitettaman. (Sillä että siksi minä sen pidän/ Että tämän nykyisen ajan waiwat/ eiwät ole sen kunnian kelwolliset/ joka meitä kohtaan pitää ilmoitettaman.)

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

19 Sillä luomakunta odottaa hartaasti ikävöiden Jumalan lasten ilmestymistä.

19. Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,

19. Sillä ikäwä luondocappalden ikäwöidzemys odotta Jumalan lasten ilmoitusta.

19. Sille se ikeue loondocappalein odhotus odhottapi sen Jumalan Lasten ilmoituxen pereste. (Sillä se ikäwä luontokappalein odotus odottaapi sen Jumalan lasten ilmoitusten perästä.)

20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle — ei omasta tahdostaan, vaan alistajan — kuitenkin toivon varaan,

20 Luomakunta on näet alistettu katoavaisuuteen — ei vapaaehtoisesti, vaan alistajan toimesta — toivon varaan,

20. Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellänsä, vaan sentähden, joka ne alle antanut on,

20. Että luondocappalet owat turmeluxen ala annetut wastoin oma tahtoans waan hänen tähtens joca ne alaandanut on toiwoxi.

20. Senwoxi ette Loondocappaleet/ ouat Turmeluxen alaheitetudh/ heiden tachtoins wastaan/ Waan hene' tehdhens/ ioca ne ombi alaheittenyt ydhen toiuon päle. (Sen wuoksi että luontokappaleet/ owat turmelukseen alas heitetyt/ heidän tahtoinsa wastaan/ Waan hänen tähtensä/ joka ne ompi alle heittänyt yhden toiwon päälle.)

21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

21 koska itse luomakuntakin tulee vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

21. Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.

21. Sillä luondocappalet pitä myös turmeluxen orjudesta wapaxi tuleman Jumalan lasten cunnialiseen wapauteen.

21. Sille ette Loondocappalet pite mös wapaxi tuleman sijte turmeludhen Oriudesta/ sihen Jumalan Lasten Cunnialisen wapautehen. (Sillä että luontokappaleet pitää myös wapaaksi tuleman siitä turmeluksen orjuudesta/ siihen Jumalan lasten kunnialliseen wapautehen.)

22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

22 Sillä tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja tuntee yhdessä synnytystuskaa tähän asti,

22. Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.

22. Sillä me tiedämme että jocainen luondocappale huoca ja ikäwöidze aina tähänasti meidän cansamme.

22. Sille me tiedheme/ ette iocainen Loondocappale/ hocapi ia ikeueitze tehenasti meiden cansan. (Sillä me tiedämme/ että jokainen luontokappale/ huokaapi ja ikäwöitsee tähän asti meidän kanssan.)

23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

23 eikä ainoastaan se, vaan myös me itse, joilla on Hengen esikoislahja, mekin itse huokaamme sisimmässämme odottaen lapseksiottoa, ruumiimme lunastusta.

23. Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme, odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

23. Mutta ei ainoastans ne waan myös me joilla Hengen vdistus on huocamme idzelläm sitä lasten walidzemista ja odotamme meidän ruumisten lunastusta.

23. Mutta ei waiwoin ne/ Waan mös me itze/ ioilla ombi Hengen wdhistos/ hocamma mös itzellemme/ sen Lapsudhen ielken/ ia odhotamma meiden Rumijn Lunastusta. (Mutta ei waiwoin ne/ Waan myös me itse/ joilla ompi Hengen uudistus/ huokaamme myös itsellemme/ sen lapseuden jälkeen/ ja odotamme meidän ruumiin lunastusta.)

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

24 Sillä toivossa olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee toteutuneen, ei ole toivo. Sillä miksi kukaan toivoo sitä, minkä näkee?

24. Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?

24. Sillä me olemma jo wapadetut cuitengin toiwosa. Mutta jos toiwo näky nijn ei se ole toiwo: sillä cuinga jocu taita toiwo jonga hän näke?

24. Sille kylle me olema wapadhetut/ Wan se ombi Toiuossa. Mutta ios Toiuo näkypi/ ei hen ole toiuo/ Sille quinga iocu site taita toiuoa ionga hen näke? (Sillä kyllä me olemme wapahdetut/ Waan se ompi toiwossa. Mutta jos toiwo näkyypi/ ei hän ole toiwo/ Sillä kuinka joku sitä taitaa toiwoa jonka hän näkee?)

25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin odotamme kärsivällisesti.

25. Mutta jos me sitä toivomme, jota emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydessä.

25. Mutta jos me sitä toiwomma jota en me näe nijn me odotamme sitä kärsimises.

25. Mutta ios me site toiuoma/ iota emme me näe/ Nin me site odhotamma kersimisen cansa. (Mutta jos me sitä toiwomme/ jota emme me näe/ Niin me sitä odotamme kärsimisen kanssa.)

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

26 Samoin myös Henki auttaa heikkouttamme. Sillä emme tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulee rukoilla, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin.

26. Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.

26. JA myös Hengi autta meidän heickouttam. Sillä embä me tiedä mitän rucoilla nijncuin tulis waan Hengi rucoile meidän edestämme sanomattomilla huocauxilla.

26. Samalmoto mös Hengi autta meiden heickoutta. Sille eipe me tiedhe/ mite meiden pite rucoleman/ ninquin tulis/ Waan itze Hengi manapi hyue meiden edesten/ sanomattomilla Hocauxila. (Samalla muotoa myös Henki auttaa meidän heikkoutta. Sillä eipä me tiedä/ mita meidän pitää rukoileman/ niinkuin tulisi/ Waan itse Henki manaapi hywää meidän edestän/ sanomattomilla huokauksilla.)

27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki* rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

27. Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on; sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen.

27. Mutta joca sydämen cadzo hän tietä mitä Hengen mieles on: sillä hän rucoile Pyhäin edestä Jumalan mielen jälken.

27. Mutta se/ ioca sydhemen catzopi/ hen tiete mite Henge' mieles ombi/ Sille ette hen manapi pyhein edeste Jumalan mielisudhen ielkin. (Mutta se/ joka sydämen katsoopi/ hän tietää mitä Hengen mielesi ompi/ Sillä että hän manaapi pyhäin edestä Jumalan mielisyyden jälkeen.)

28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

28 Mutta tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niitten hyväksi, jotka Jumalaa rakastavat, niitten, jotka *Hänen aivoituksensa* mukaan ovat kutsutut.

28. Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.

28. Mutta me tiedämme nijlle jotca Jumalata racastawat caicki cappalet parhaxi käändywän nijlle jotca aiwoituxen jälken cudzutut owat:

28. Mutta me tiedhemme ette ninen iotca Jumalata racastauat/ caiki cappalet parahin auttauat/ nimitten nijlle iotca Aighotuxen ielken cutzutut ouat. (Mutta me tiedämme että niiden jotka Jumalata rakastawat/ kaikki kappaleet parahin auttawat/ nimittäin niille jotka aiwotuksen jälkeen kutsutut owat.)

29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

29 Sillä ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, jotta Hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.

29. Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.

29. Sillä jotca hän on edescadzonut ne hän on Poicans cuwan caltaisexi säätänyt että hän olis esicoinen monen weljen keskellä.

29. Sille iotca hen on edeskatzonut/ ne hen ombi edessätenyt/ ette heiden pite oleman henen Poians Cuuan caltaiset/ Senpäle ette henen pite oleman se Esicoinen monein Weliein keskene. (Sillä jotka hän on edeskatsonut/ ne hän ompi edessäätänyt/ että heidän pitää oleman hänen Poikansa kuwan kaltaiset/ Sen päälle että hänen pitää oleman se esikoinen monien weljein keskenän.)

30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

30 Mutta jotka Hän on ennalta määrännyt, ne Hän on myös kutsunut, ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut. Mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut.

30. Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.

30. Jotca hän on säätänyt ne hän on myös cudzunut ja jotca hän cudzunut on ne hän on myös wanhurscaxi tehnyt ja jotca hän wanhurscaxi teki ne hän on myös cunnialisexi tehnyt.

30. Mutta iotca he' on edessänyt/ ne hen ombi mös cutzunut. Ja ne iotca he' on cutzunut/ ne he' o'bi mös Wa'hurskauttanut. Mutta iotca he' wanhurskautti/ ne hen o'bi mös cunnialisexi tehnyt. (Mutta jotka hän on edessäätänyt/ ne hän ompi myös kutsuntu. Ja ne jotka hän on kutsunut/ ne hän ompi myös wanhurskauttanut. Mutta jotka hän wanhurskautti/ ne hän ompi myös kunnialliseksi tehnyt.)

31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

31 Mitä siis tähän sanomme? Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

31. Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?

31. MItästä me sijs tähän sanomma? Jos Jumala on meidän edestäm cuca woi meitä wastan olla?

31. Miteste me sis tehen sanoma? Ette Jumala ombi meide' edesten/ Cuca woi meiden wastan olla? (Mitä tästä me siis tähän sanomme? Että Jumala ompi meidän edestän/ Kuka woi meidän wastaan olla?)

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi Hänet alttiiksi meidän kaikkien puolesta, kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kanssaan?

32. Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?

32. Joca ei omacan Poicans armahtanut waan andoi hänen caickein meidän edestäm Eiköstä hän myös anna meille caickia hänen cansans?

32. Joca ei mös ole henen oma Poicans armachtanut/ Waan on wlosandanut henen meiden caikein edeste/ Quingasta ei hen mös andaisi meille caikia henen cansansa? (Joka ei myös ole hänen omaa Poikaansa armahtanut/ Waan ulosantanut hänen meidän kaikkein edestä/ Kuinkaste ei hän myös antaisi meille kaikkia hänen kanssansa?)

33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

33 Kuka *voi syyttää* Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

33. Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.

33. Cuca tahto Jumalan walittuin päälle canda? Jumala teke wanhurscaxi.

33. Cuca tachto ninen Jumalan wloswalittudhen päle canda? Jumala ombi se/ ioca wanhurskautta. (Kuka tahtoo niiden Jumalan uloswalittujen päälle kantaa? Jumala ompi se/ joka wanhurskauttaa.)

34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

34 Kuka on se, joka tuomitsee? Kristus [Jeesus] on se, joka on kuollut, vieläpä herätettykin. Ja Hän on Jumalan oikealla puolella, Hän myös rukoilee puolestamme.

34. Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.

34. Cuca tahto cadotta? Christus on cuollut. Ja hän on myös ylösherätetty ja on Jumalan oikialla kädellä rucoilemas hywä meidän edestäm.

34. Cuca o'bi se ioca tachto cadotta? Christus on se/ ioca collut on. Ja palio ene'bi/ Hen ombi mös ylesheretetty/ Joca mös o'bi Jumalan oikealla Kädelle/ ia manapi hyue meiden edeste'. (Kuka ompi se joka tahtoo kadottaa? Kristus on se/ joka kuollut on. Ja paljon enempi/ Hän ompi myös ylös herätetty/ Joka myös ompi Jumalan oikealla kädella/ ja manaapi hywää meidän edestän.)

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

35 Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Vaiva, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

35. Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka?

35. Cuca tahto meitä Jumalan rackaudesta eroitta? waiwaco eli ahdistus? eli waino? eli nälkä? eli alastomus? eli hätä? eli miecka?

35. Cuca tachto meite eroitta Jumalan Rackaudhesta? waiuaco eli adhistos/ eli wainous? eli nelke? eli alastus? eli häte? eli miecka? (Kuka tahtoo meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta? waiwako eli ahdistus/ eli waino? eli nälkä? eli alastomuus? eli hätä? eli miekka?)

36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".

36 Niin kuin on kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."

36. Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat.

36. Nijncuin kirjoitettu on: Sinun tähtes me cuoletetan yli päiwä me pidetän nijncuin teurastettawat lambat.

36. Ninquin kirioitettu ombi/ Sinun tedes me coletetame yli peiue/ Me pidetem ninquin Teuraxi techteuet La'baat. (Niinkuin kirjoitettu ompi/ Sinun tähtesi me kuoletamme yli päiwä/ Me pidetämme niinkuin teuraaksi tehtäwät lampaat.)

37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

37 Mutta näissä kaikissa saavutamme mitä loistavimman voiton Hänen avullaan, joka on meitä rakastanut.

37. Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

37. Mutta nijsä caikisa me woitamme hänen cauttans joca meitä on racastanut.

37. Mutta nijsse caikissa me ylitzewoitamme/ henen cauttans/ ioca meite racastanut on. (Mutta niissä kaikissa me ylitse woitamme/ hänen kauttansa/ joka meitä rakastanut on.)

38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

38 Sillä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, eivät *voimat, eivät nykyiset, eivät tulevaiset',

38. Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,

38. Sillä minä olen wahwa sijtä ettei cuolema eikä elämä ei Engelit eikä Esiwallat ei wäkewydet eikä nykyiset taicka tulewaiset

38. Sille ette mine olen wissi sen päle/ Ette eikä Colema/ taicka Eleme/ Eikä Engelit taicka Esiuallat/ eli wäkewuydhet/ eikä nykyset taicka tuleuaiset/ eikä corckius eli syueys/ eikä iocu mw Loondocappale/ woi meite eroitta Jumalan rackaudhesta/ ioca ombi Christusesa Iesusesa meiden HErrasa. (Sillä että minä olen wissi sen päälle/ Että eikä kuolema/ taikka elämä/ eikä enkelit taikka esiwallat/ eli wäkewyydet/ eikä nykyiset taikka tulewaiset/ eikä korkeus eli sywyys/ eikä joku muu luontokappale/ woi meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta/ joka ompi Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassa.)

39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

39 ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, Herrassamme.

39. Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

ei corkeus eikä sywyys eli jocu muu luondocappale taida meitä Jumalan rackaudesta eroitta joca on Jesuxes Christuxes meidän HERrasam.