7 luku

Kristuksen omat ovat hänen kuolemansa kautta vapautetut laista 1 – 6 Lain kautta paljastuu ihmiselle synnin valta 7 – 13, hänessä syntyy taistelu mielen lain ja synnin lain välillä, mutta synnin laista ja vallasta hän ei omin voimin pääse voitolle 14 – 23, vaan hänen täytyy turvautua Kristukseen 24, 25.

1 Vai ettekö tiedä, veljet — minä puhun lain tunteville — että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?

1 Vai ettekö tiedä, veljet — puhun näet lain tunteville — että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää?

1. Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?

1. ETtekö te tiedä rackat weljet ( minä puhun Lain taitawille ) että Laki wallidze ihmistä nijncauwan cuin hän elä?

1. EIkö te tiedhe/ rackat weliet (Sille mine puhu' Lain taitauain tyge) Ette Laki se wallitzepi Inhimisen ylitze/ nincauuan quin hen ele? (Eikö te tiedä/ rakkaat weljet (Sillä minä puhun lain taitawain tykö) Että laki se wallitseepi ihmisen ylitse/ niin kauan kuin hän elää?)

2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.

2 Laki sitoo siis naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, vaimo* on irti miehen laista.

2. Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.

2. Sillä waimo joca miehen hallus on nijncauwan cuin mies elä nijn on hän häneen Lailla sidottu: mutta jos mies cuole nijn hän on miehen Laista wapa.

2. Sille yxi waimo ioca Miehen hallusa ombi/ nincauuan quin Mies ele/ hen on henehen sidhottu Lain cansa. Mutta ios Mies coole/ nin se on wapah sijte Miehen Laista. (Sillä yksi waimo joka miehen hallussa ompi/ niinkauan kuin mies elää/ hän on hänehen sidottu lain kanssa. Mutta jos mies kuolee/ niin se on wapaa siitä miehen laista.)

3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

3 Niinpä hän siis saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä menee toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, hän on vapaa siitä laista, niin ettei ole avionrikkoja mennessään toiselle miehelle.

3. Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.

3. Waan jos hän toiseen mieheen secaundu miehens eläis nijn hän huoraxi cudzutan. Mutta jos mies cuole nijn hän on Laista wapa ettei hän huoraxi tule jos hän toiseen mieheen secaundu.

3. Waan ios hen toisehe' Mieheen secaunde/ henen Miehense eleise/ nin hen Hooraxi cutzutan. Mutta ios Mies coolepi/ nin he' on wapah Laista/ ettei hen Hoora ole/ ios hen secaunde toisehen Miehen. (Waan jos hän toisehen mieheen sekaantuu/ hänen miehensä eläissä/ niin hän huoraksi kutsutaan. Mutta jos mies kuoleepi/ niin hän on wapaa laista/ ettei hän huora ole/ jos hän sekaantuu toisehen mieheen.)

4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

4 Niin on teidätkin, veljeni, kuoletettu lain suhteen Kristuksen ruumiin perusteella tullaksemme toisen omiksi, Hänen, joka on kuolleista herätetty, jotta kantaisimme hedelmää Jumalalle.

4. Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.

4. Nijn oletta te myös minun weljeni Lailla cuoletetut Christuxen Ruumin cautta että teidän pitä toiseen secaunduman nimittäin sijhen joca on ylösnosnut cuolluista että me Jumalalle hedelmöidzisim.

4. Nin oletta Te mös/ minun Welieni * Laista coletetudh/ Christusen Rumin cautta/ ette teiden pite secaundeman toisehe'/ nimitten sihen/ ioca Coolleista on Ylesnosnut/ senpäle/ ette me Jumalalle Hedhelmeitzisim. (Niin olette te myös/ minun weljeni laista kuoletetut/ Kristuksen ruumiin kautta/ että teidän pitää sekaantuman toisehen/ nimittäin siihen/ joka kuolleista on ylös noussut/ sen päälle/ että me Jumalalle hedelmäitsisimme.)

5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,

5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin syntien himot, jotka laki herätti, vaikuttivat jäsenissämme niin että kannoimme hedelmää kuolemalle.

5. Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.

5. Sillä cosca me Lihas olimma nijn ne syndiset himot ( jotca Lain cautta kehoitit heidäns ) olit meidän jäsenisäm wäkewät cuolemalle hedelmöidzemän.

5. Sille coska me olima Lihassa/ nin ne synniset Himot (iotca Lain cautta heide's yleskihoitit) olit wekeuet meiden Jesenise/ Colemalle hedhelmeitzemen. (Sillä koska me olimme lihassa/ niin ne syntiset himot (jotka lain kautta heidäns ylöskiihoitit) olit wäkewät meidän jäsenissä/ kuolemalle hedelmäitsemän.)

6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

6 Mutta nyt olemme irti laista ja olemme kuolleet sille, mikä piti meitä vankina*, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

6. Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.

6. Mutta nyt me olemma Laista wapahdetut ja hänestä cuollet joca meitä fangina piti nijn että meidän pitä palweleman Hengen vdes menos ja ei wanhas bookstawin menos.

6. Mutta nyt me olema wapadhetut Laista/ ia heneste poiskoolluet/ ioca meite fangina piti/ Nin ette meiden pite paluelema'/ Henge' wdesa menossa/ ia ei sijnä wa'has Bockstauin menossa. (Mutta nyt me olemme wapahdetut laista/ ja hänestä pois kuolleet/ joka meitä wankina piti/ Niin että meidän pitää palweleman/ Hengen uudessa menossa/ ja ei siinä wanhas bokstaawin menossa.)

7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".

7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Eihän toki! Mutta en olisi tullut tuntemaan syntiä muuten kuin lain avulla. Sillä en olisi tiennyt himostakaan ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."

7. Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.

7. MItästä me sijs sanomma? Ongost Laki syndi? Pois se. Mutta en minä muutoin syndiä tundis ellei Laki olis: sillä en minä olis himost mitän tiennyt ellei Laki olis sanonut: älä himoidze.

7. Miteste me sis sanoma? Ongo Laki syndi? Pois se. Mutta em mine mwtoin syndi tundisi/ quin Lain cautta. Sille em mine olisi Himosta miten tienyt/ ellei Laki olisi sanonut Ele himoitze. (Mitä tästä me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se. Mutta en minä muutoin syntiä tuntisi/ kuin lain kautta. Sillä en minä olisi himosta mitään tiennyt/ ellei laki olisi sanonut älä himoitse.)

8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.

8 Mutta otettuaan käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja; sillä ilman lakia synti on kuollut.

8. Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.

8. Mutta nijn otti syndi tilan käskystä ja kehoitti minusa caickinaisen himon: sillä ilman Laita oli syndi cuollut mutta minä elin muinen ilman Laita.

8. Mutta nin otti syndi Tilan Keskyste/ ia yleskihoitti minussa caikinaisen Himon/ Sille ette ilman Laita oli Syndi coollut/ Mutta mine elin muinen ilman Laita. (Mutta niin otti synti tilan käskystä/ ja ylöskiihoitti minussa kaikkinaisen himon/ Sillä että ilman lakia oli synti kuollut/ Mutta minä elin muinen ilman lakia.)

9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,

9 Elin ennen ilman lakia, mutta käskyn tultua synti virkosi eloon

9. Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,

9. Cosca sijs käsky tuli nijn syndi taas wircois ja minä cuolin.

9. Cosca sis Kesky tuli/ nin Syndi taas wircosi/ Ja mine coolin. (Koska siis käsky tuli/ niin synti taas wirkosi/ Ja minä kuolin.)

10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.

10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli annettu minulle elämäksi, oli kuolemaksi.

10. Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi.

10. Ja nijn löyttin että se käsky cuin minulle oli elämäxi luotu se saatti minun cuolemaan.

10. Ja nin leuttihin/ ette se Kesky quin minulle oli Elemexi lootu/ se minun saati Colemahan. (Ja niin löyttihin/ että se käsky kuin minulle oli elämäksi luotu/ se minun saatti kuolemahan.)

11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.

11 Sillä otettuaan käskystä aiheen, synti petti ja kuoletti minut sen avulla.

11. Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta.

11. Sillä syndi otti tilan käskystä ja petti minun ja tappoi minun sillä käskyllä.

11. Sille ette Syndi otti tilan Keskyste/ ia petti minun/ ia sille samalla Keskylle hen minu' tappoi. (Sillä että synti otti tilan käskystä/ ja petti minun/ ja sillä samalla käskyllä hän minun tappoi.)

12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

12 Niin on laki kuitenkin pyhä ja käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä.

12. Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä.

12. Laki on cuitengin idzestäns pyhä ja käsky on myös pyhä oikia ja hywä.

12. Se Laki ombi quitengi itzestens pyhe/ ia se Kesky ombi pyhe/ oikia ia hyue. (Se laki ompi kuitenkin itsestänsä pyhä/ ja se käsky ompi pyhä/ oikea ja hywä.)

13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Eihän toki. Vaan synti, jotta se synniksi nähtäisiin, tuotti minulle hyvän välityksellä kuoleman, jotta synti käskyn vuoksi tulisi ylenmäärin synnilliseksi.

13. Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta.

13. Ongo sijs se cuin hywä on minulle cuolemaxi tullut? Pois se. Mutta että syndi nähtäisin cuinga hän syndi olis on hän minulle sen hywän cautta cuoleman synnyttänyt että syndi ylidze määrän synnixi tulis käskyn cautta.

13. Ongo sis se/ quin Hyue on/ minulle Colemaxi tullut? Pois se. Mutta senpäle/ ette Synnin piteis nächtemen/ quinga hen Syndi olis/ ombi hen minulle sen Hyuen cautta Coleman synnyttenyt/ Senpäle ette Synnin pideis ylitze mären Synnixi tuleman/ Keskyn cautta. (Onko siis se/ kuin hywä on/ minulle kuolemaksi tullut? Pois se. Mutta sen päälle/ että synnin pitäisi nähtämän/ kuinka hän synti olisi/ ompi hän minulle sen hywän kautta kuoleman synnyttänyt/ Senpäälle että synnin pitäisi ylitse määrän synniksi tuleman/ Käskyn kautta.)

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.

14 Sillä tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi.

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.

14. Sillä me tiedämme että Laki on hengellinen waan minä olen lihallinen synnin ala myyty.

14. Sille me tiedheme/ ette Laki on Hengelinen/ Waan mine olen Lihalinen/ Synnin ala myyty. (Sillä me tiedämme/ että laki on hengellinen/ Waan minä olen lihallinen/ Synnin alle myyty.)

15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

15 En näet käsitä, mitä teen. Sillä en tee sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä teen.

15. Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.

15. Sillä en minä tiedä mitä minä teen etten minä tee sitä cuin minä tahdon waan sitä cuin minä wihan teen minä.

15. Sille em mine tiedhä/ mite mine * teen/ Senteden ettei mine tee/ mite mine tahdhon/ waan site quin mine wihan/ sen mine teen. (Sillä en minä tiedä/ mitä minä teen/ Sentähden ettei minä tee/ mitä minä tahdon/ waan sitä kuin minä wihaan/ sen minä teen.)

16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

16 Mutta jos teen, mitä en tahdo, myönnän laille, että se on hyvä.

16. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.

16. Mutta jos minä teen jota en minä tahdo nijn minä olen suostunut Lakijn että hän on hywä.

16. Mutta ios mine site teen/ iota em mine tachto/ nin mine olen sosionut Lain cansa/ ette hen on Hyue. (Mutta jos minä sitä teen/ jota en minä tahdo/ niin minä olen suostunut lain kanssa/ että hän on hywä)

17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

17 Niin en nyt enää minä saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.

17. Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.

17. Nijn en minä sitä tee waan syndi joca minus asu.

17. Nin em mine nyt site sama tee/ waan se Syndi/ ioca minussa asupi. (Niin en minä nyt sitä samaa tee/ waan se synti/ joka minussa asuupi.)

18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

18 Sillä tiedän, ettei minussa, se on lihassani, ole mitään hyvää. Tahto minulla näet on, mutta hyvän toteuttamiseen en pysty*.

18. Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.

18. Sillä minä tiedän ettei minusa se on minun lihasani mitän hywä asu. Kyllä minulla tahto on waan täyttä hywä en minä sitä löydä:

18. Sille mine tiedhen/ ette minussa/ se on/ minun Lihassani/ ei miten hyue asu. Kylle minulla ombi Tachto/ Waan teutte Hyue/ em mine site leudhä. (Sillä minä tiedän/ että minussa/ se on/ minun lihassani/ ei mitään hywää asu. Kyllä minulla ompi tahto/ Waan täyttää hywää/ en minä sitä löydä.)

19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

19 Sillä en tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan teen sitä pahaa, mitä en tahdo.

19. Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.

19. Sillä sitä hywä jota minä tahdon en minä tee waan paha jota en minä tahdo teen minä.

19. Sille ette se Hyue/ iota mine tahdho' em mine site tee/ waan site paha/ iota em mine tahdho/ site mine teen. (Sillä että se hywä/ jota minä tahdon en minä sitä tee/ waan sitä pahaa/ jota en minä tahdo/ sitä minä teen.)

20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

20 Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin en enää minä saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.

20. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.

20. Mutta jos minä teen jota en minä tahdo nijn en minä sitä tee waan syndi joca minus asu.

20. Mutta ios mine sen teen/ iota em mine tachto/ nin em mine site sama tee/ waan se Syndi/ ioca minussa asupi. (Mutta jos minä sen teen/ jota en minä tahdo/ niin en minä sitä samaa tee/ waan se synti/ joka minussa asuupi.)

21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

21 Huomaan siis itsessäni sen lain, minä, joka haluan hyvää tehdä. että paha on minussa.

21. Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.

21. Ja minä löydän idzesäni yhden Lain joca tahto hywä tehdä että minusa pahus kijnnirippu:

21. Nin mine nyt leudhen itzelleni ydhen Lain/ ioca tachto tehdhä site/ quin Hyue on/ ette minussa Pahuus kijnirippu/ (Niin minä nyt löydän itselleni yhden lain/ joka tahtoo tehdä sitä/ kuin hywä on/ että minussa pahuus kiinni riippuu.)

22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

22 Sillä sisäisen ihmisen puolesta yhdyn ilolla Jumalan lakiin.

22. Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;

22. Sillä minulla on halu Jumalan Lakijn sisällisen ihmisen puolesta.

22. Sille minulla ombi Halu Jumalan Lakijn/ sen * sisellisen Inhimisen polesta. (Sillä minulla ompi halu Jumalan lakiin/ sen sisällisen ihmisen puolesta.)

23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

23 Mutta jäsenissäni näen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka on jäsenissäni.

23. Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

23. Mutta minä näen toisen Lain minun jäsenisäni joca soti minun mieleni Lakia wastan ja otta minun fangixi synnin Laisa joca minun jäsenisäni on.

23. Mutta mine näen ydhen toisen Lain minun Jeseniseni/ ioca sotipi minun Mieleni Lakia wastan/ ia ottapi minun Fangixi sijnä Synnin Laissa/ ioca ombi minun Jeseniseni. (Mutta minä näen yhden toisen lain minun jäsenissäni/ joka sotiipi minun mieleni lakia wastaan/ ja ottaapi minun wangiksi siinä synnin laissa/ joka ompi minun jäsenissäni.)

24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

24. Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?

24. Minä wiheljäinen ihminen cuca päästä minun tästä cuoleman ruumista?

24. Mine wihileinen Inhiminen/ cuca minun pästepi teste Coleman Rumista? (Minä wiheliäinen ihminen/ kuka minun päästääpi tästä kuoleman ruumiista?)

25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

25 Kiitän Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, Herramme nimessä. Niinpä minä siis tällaisenani palvelen mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia.

25. Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

25. Minä kijtän Jumalata Jesuxen Christuxen meidän HERramme cautta. Nijn minä idze palwelen nyt mielelläni Jumalan Lakia mutta Lihallani synnin Lakia.

25. Mine kijten Jumalata Iesusen Christusen cautta meiden HERRAN. Nin mine nyt itze paluele' Jumalan Lakia mielelleni/ Mutta Lihan cansa sen synnin Lakia. (Minä kiitän Jumalata Jesuksen Kristuksen kautta meidän HERRAN. Niin minä nyt itse palwelen Jumalan lakia mielelläni/ Mutta lihan kanssa sen synnin lakia.)