12 luku

Siirtyessään neuvomaan, miten kristillinen siveys on seurakunnassa toteutettava, apostoli kehoittaa veljiä kokonaan antautumaan Jumalalle 1, 2, käskee heitä arvostelemaan itseänsä sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut, ja palvelemaan toinen toistaan, kutakin saamallaan armolahjalla 3 – 8, ja pyytää heitä itsensä kieltävällä rakkaudella tekemään hyvää veljille ja vihollisille sekä voittamaan pahan hyvällä 9 – 21.

1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

1 Jumalan laupeuden vuoksi kehoitan siis teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi hengellisenä* jumalanpalveluksenanne.

1. Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.

1. NIjn neuwon minä teitä rackat weljet Jumalan laupiuden cautta että te annaisitte teidän ruuminne eläwäxi pyhäxi ja Jumalalle otollisexi uhrixi joca on teidän toimellinen Jumalan palweluxenne.

1. SItte mine nyt manan teite/ Rackat Weliet/ Jumalan Laupiudhen cautta/ Ette te wlosannaisitta teiden Ruminna Wffrixi/ ioca olis eleue/ pyhe ia Jumalan otolinen/ quin on teiden toimelinen Jumalan paluelus. (Sitten minä nyt manaan teitä/ Rakkaat weljet/ Jumalan laupeuden kautta/ Että te ulos antaisitte teidän ruumiinne uhriksi/ joka olis eläwä/ pyhä ja Jumalan otollinen/ kuin on teidän toimellinen Jumalan palwelus.)

2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen avulla tutkiaksenne, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto.

2. Ja älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaat teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis.

2. Ja älkät sowittaco teitän tämän mailman muodon jälken waan muuttacat teitän teidän mielen vdistuxen cautta että te coettelisitta mikä Jumalan hywä otollinen ja täydellinen tahto olis.

2. Ja elkette souittaco teiten temen Mailman modhon ielken/ waa' mwttacat teiten/ teiden mielen wdhistoxen cautta/ Senpäle/ ette te mahdaisitta tuta/ mike Jumalan Hyue/ otolinen/ ia teudhelinen tachto olis. (Ja älkäätte sowittako teitän tämän maailman muodon jälkeen/ waan muuttakaat teitän/ teidän mielen uudistuksen kautta/ Senpäälle/ että te mahtaisitte tuta/ mikä Jumalan hywät/ otollinen/ ja täydellinen tahto olis.)

3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

3 Sillä sen armon perusteella, joka on minulle annettu, kehoitan jokaista, joka on joukossanne, olemaan ajattelematta itsestään enempää kuin sopii ajatella, vaan ajattelemaan vaatimattomasti, sen mukaan kuin Jumala on kullekin uskon määrän jakanut.

3. Sillä minä sanon siitä armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teidän seassanne on, ettei yksikään itsestänsä enempää pitäisi kuin hänen tulee pitää; vaan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä sen jälkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut.

3. SIllä minä sanon sijtä armosta cuin minulle annettu on jocaidzelle teistä: ettei yxikän idzestäns enämbi pidäis cuin hänen tule pitä waan pitäkän cohtulisest idzestäns sen jälken cuin Jumala on cullengin uscon mitan jacanut.

3. Sille mine sanon sen Armon lepitze/ ioca minulle annettu on/ iocaitzelle teiste Ettei yxiken itzestens enembi pitekö quin henen tule pitexense/ Waan piteken cochtolisesta itzestens/ sen ielken quin Jumala cwllengi on wlosiakanut sen Uskon mitan. (Sillä minä sanon sen armon läwitse/ joka minulle annettu on/ jokaiselle teistä Ettei yksikään itsestänsä enempi pitäkö kuin hänen tulee pitääksensä/ Waan pitäkään kohtuullisesti itsestänsä/ sen jälkeen kuin Jumala kullekin on ulosjakanut sen uskon mitan.)

4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

4 Sillä niin kuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

4. Sillä niinkuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta ei kaikilla jäsenillä ole yhtäläinen työ,

4. Sillä nijncuin meillä on yhdes ruumis monda jäsendä mutta ei caikilla jäsenillä ole yhtäläinen wirca: nijn mekin olemma monda yxi ruumis Christuxes:

4. Sille ette samalmoto quin meille ombi ydhes Rumis mo'da Jesende/ mutta caikilla Jesenille ei ole yxineinen Wirca/ Nin olema me nyt monda yxi Rumis Christusesa/ (Sillä ette te samalla muotoa kuin meille ompi yhdessä ruumiissa monta jäsentä/ mutta kaikilla jäsenillä ei ole yksinäinen wirka/ Niin olemme nyt monta yksi ruumis Kristuksessa/)

5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;

5 niin me monet olemme yksi ruumis Kristuksessa ja kukin toistemme jäseniä.

5. Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme jäsenet.

5. Mutta keskenäm olemma me toinen toisemme jäsenet

5. Mutta keskenemme me olema toinen toisensa Jesenet/ (Mutta keskenämme me olemme toinen toisensa jäsenet/)

6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;

6 Mutta meillä on erilaisia armolahjoja meille annetun armon mukaan: *jos kenellä on* profetoimisen lahja, käyttäköön sitä uskon määrän mukaan,

6. Ja meillä ovat moninaiset lahjat siitä armosta, kuin meille annettu on. Jos jollakin on prophetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen.

6. Ja meillä owat moninaiset lahjat sijtä Armosta cuin meille annettu on. Jos jollakin on Prophetia nijn olcon uscon cansa yhteinen.

6. Ja meille ouat moninaiset Lahiat/ sen Armon ielken ioca meille o'bi annettu. Jos iolla ombi Prophetia/ Nin olcon se vskon cansa * ychteinen. (Ja meillä owat moninaiset lahjat/ sen armon jälkeen joka meille ompi annettu. Jos jolla ompi prophetia/ Niin olkoon se uskon kanssa yhteinen.)

7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;

7 tai virka, valvokoon virassaan, opettaja opettamisessaan

7. Jos jollakin on joku virka, niin pitäkään virastansa vaarin. Jos joku opettaa, niin ottakaan opetuksestansa vaarin.

7. Jos jollakin on jocu wirca nijn pitäkän wirastans waarin. Jos jocu opetta nijn ottacan opetuxestans waarin.

7. Jos iollain iocu Wirca ombi/ Nin ottacan Wirghastans waarin/ Jos iocu * Opetta/ nin piteken Opetuxestans waarin/ Jos iocu manapi/ Nin ottacan Manauxestans waarin. (Jos jollain joku wirka omi/ Niin ottakaan wirastansa waarin/ Jos joku opettaa/ niin pitäkään opetuksestansa waarin/ Jos joku manaapi/ Niin ottakaan manauksestansa waarin.)

8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

8 ja kehoittaja kehoittamisessaan; antaja toimikoon vilpittömästi, johtaja innokkaasti, laupeuden harjoittaja iloiten."

8. Jos joku neuvoo, niin pitäkään neuvostansa vaarin. Jos joku antaa, niin antakaan yksinkertaisuudessa. Jos joku hallitsee, niin pitäkään siitä murheen. Jos joku armahtaa, niin tehkään sen ilolla,

8. Jos jocu anda nijn andacan yxikertaisudes. Jos jocu hallidze nijn pitäkän sijtä murhen. Jos jocu armahta nijn tehkän sen ilolla.

8. Jos iocu andapi/ Nin andaca' yxikertasudhesa. Jos iocu Hallitzepi/ Nin hen sijte mwrehen pitekän. Jos iocu Laupiudhen harioitta/ Nin techken site ilon cansa. (Jos joku antaapi/ Niin antakaan yksinkertaisuudessa. Jos joku hallitseepi/ Niin hän siitä murheen pitäkään. Jos joku laupeuden harjoittaa/ Niin tehkään sitä ilon kanssa.)

9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.

9 Olkoon rakkaus vilpitön. Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.

9. Olkoon rakkaus vilpitöin. Vihatkaat pahaa ja riippukaat kiinni hyvässä.

9. OLcon rackaus wilpitöin. Wihatcat paha ja kijnnirippucat hywäsä.

9. Rackaus olcoon ilman Wilpite. Wihatcat site Paha/ Kijnirippucata sine Hyuesse. (Rakkaus olkoon ilman wilppitä. Wihatkaa sitä pahaa/ Kiinni riippukaat siinä hywässä.)

10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

10 Veljesrakkaudessa olkaa helläsydämiset toisianne kohtaan; kunnioittamisessa käykää toistenne edellä.

10. Veljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenänne. Ennättäkään toinen toisensa kunniaa tekemässä.

10. Weljellinen rackaus olcon sydämelinen teidän keskenän. Ennättäkän toinen toisens cunniata tekemäs.

10. Se Welielinen Rackaus olcoon sydhemelinen teiden keskenen. Ennetteken toinen toisensa Cunniata tekemen. (Se weljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenän. Ennättäkään toinen toisensa kunniata tekemään.)

11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

11 Älkää olko innossa veltot. Olkaa Hengessä palavat. Palvelkaa Herraa.

11. Älkäät olko hitaat töissänne. Olkaat palavat hengessä. Palvelkaat Herraa.

11. Älkät olco hitat töisänne. Olcat palawat hengesä. Sowittacat teitän ajan jälken.

11. Elkette Hitaat olgho/ teiden teghoisanna. Olca palauat Hengese. Souittaca teiten aijan ielken. (Älkäätte hitaat olko/ teidän teoissanne. Olkaa palawat Hengessä. Sowittakaa teitän ajan jälkeen.)

12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

12. Olkaat toivossa iloiset, kärsivälliset murheessa. Olkaat alati rukouksissa.

12. Olcat toiwosa iloiset. Kärsiwäiset murhesa. Olcat alati rucouxisa.

12. Olca toiuosa iloiset. Kärssiueiset mwrehesa. Olca alati rucouxisa. (Olkaa toiwossa iloiset. Kärsiwäiset murheessa. Olkaa alati rukouksissa.)

13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.

13 Ottakaa osaa pyhien tarpeisiin, tavoitelkaa vieraanvaraisuutta.

13. Jakakaat omanne pyhäin tarpeeksi. Ottakaat mielellänne huoneesen.

13. Jacacat oman Pyhäin tarpexi. Ottacat mielellän huonesen.

13. Jacakat teiden oman Pyhein tarpehexi. Kernasta hoonesen ottacat. Hyuesti puhucat teiden Wainolisista. (Jakakaat teidän oman pyhäin tarpeheksi. Kernaasit huoneeseen ottakaat. Hywästi puhukaat teidän wainollisista.)

14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

14. Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja älkäät sadatelko.

14. Siunatcat wainollisian:

14. Siughnatcat (ma mine) ia elkette sadhattelco. (Siunatkaa ja älkäätte sadatelko.)

15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.

15. Siunatcat ja älkät sadatelco. Iloitcat iloisten cansa ja itkekät itkewäisten cansa.

15. Iloitca ilolisten cansa/ ia idkeke ninen Idkeueisten cansa. (Iloitkaa ilollisten kanssa/ ja itkekää niiden itkewäisten kanssa.)

16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

16 Olkaa samaa mieltä keskenänne. Älkää korkeita mielikö, vaan *liittykää nöyrien joukkoon*. Älkää olko itsessänne viisaita.

16. Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö.

16. Olcat keskenän yximieliset. Älkät pyytäkö corkeita waan pitäkät teitän alimmaisten caltaisna.

16. Olcatta keskenen yximieliset. Elkette seisoco corckian menon ielken/ waan piteket teiden ninen Alimaisten caltaiszna. (Olkaatte keskenään yksimieliset. Älkäätte seisoko korkean menon jälkeen/ waan pitäkäät teidän niiden alimmaisten kaltaisina.)

17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa hyvää kaikkien ihmisten edessä.

17. Älkäät kellenkään pahaa pahalla kostako. Ahkeroitkaat sitä, mikä kunniallinen on kaikkein ihmisten edessä.

17. Älkät idziän ylön wijsana pitäkö. Älkät paha pahalla costaco. Ahkeroitcat sitä cuin cunnialinen on jocaidzen edes.

17. Elket teite itzenne ylenwijsassa pitekö. Elkette kenengen pahalla paha costaco. Laskecat teiten sen ielken/ quin cunnialinen on iocaitze' cochtan. (Älkäät teitä itsenne ylenwiisaana pitäkö. Älkäätte kenenkään pahalla pahaa kostako. Laskekaat teitän sen jälkeen/ kuin kunniallinen on jokaisen kohtaan.)

18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

18 Jos mahdollista — mikäli teistä riippuu — eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

18. Jos mahdollinen on, niin paljo kuin teissä on, niin pitäkäät rauha kaikkein ihmisten kanssa.

18. Jos mahdollinen on nijn paljo cuin teisä on nijn pitäkät rauha caickein ihmisten cansa.

18. Jos se mahdolinen ombi/ nin palio quin teille seiso/ nin piteket caikien Inhimisten cansa Rauha. (Jos se mahdollinen ompi/ niin paljon kuin teille seisoo/ niin pitäkäät kaikkien ihmisten kanssa rauha.)

19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".

19 Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sija Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."

19. Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.

19. Älkät idze costaco minun rackani waan andacat Jumalan wihan sia saada. Sillä kirjoitettu on: Minun on costo minä tahdon costa sano HERra.

19. Elket itze costaco (minun Rackahani) waan andacat (Jumalan) wihan sija saadha. Sille ette kirioitettu ombi/ Minun ombi Costo/ Mine tadhon costa sanopi HERRA. (Älkäät itse kostako (minun rakkahani) waan antakaat (Jumalan) wihan sijaa saada. Sillä että kirjoitettu ompi/ Minun ompi kosto/ Minä tahdon kostaa sanoopi HERRA.)

20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".

20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä; jos hänellä on jano, juota häntä. Sillä näin tekemällä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."

20. Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.

20. Jos sinun wihollises iso nijn syötä händä ja jos hän jano nijn juota händä. Coscas tämän teet nijn sinä tuliset hijlet hänen pääns päälle cocot.

20. Jos nyt sinun Wiholises isopi/ nin söte hende. Jos hen iano/ nin ioota hende. Coskas sen teet/ nin sine cocot tuliset * Hijlet henen päänse päle. (Jos nyt sinun wihollisesta isoaapi/ niin syötä häntä. Jos hän janoo/ niin juota häntä. Koskas sen teet/ niin sinä kokoat tuliset hiilet hänen päänsä päälle.)

21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

21 Älä salli pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

21. Älä anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sinä paha hyvällä.

21. Älä anna sinuas woitetta pahalda waan woita sinä paha hywällä.

21. Ele sinuas anna woitetta silde pahalda/ Waan ylitzewoita se paha hyuele. (Älä sinuas anna woitettaa siltä pahalta/ Waan ylitse woita se paha hywällä.)